Uudenlaisia rahoitusmalleja biodiversiteetin ja ekosysteemipalvelujen turvaamiseksi

Blogi - Julkaistu 20.3.2017

20.3.2017

Tammikuun lopulla Salon Perniössä Kiskojokeen päätyi öljyrekan kaaduttua 7000 litraa lämmitysöljyä (YLE 1.2.2017). Koskikara, saukko ja simpukat olivat vaarassa, mutta onneksi pahimmalta vältyttiin ja suurin osa öljystä onnistuttiin keräämään pois. Ikoniset lajit, kuten saukko tai meritaimen, yhdistyvät mielessämme kuvaan luontoarvoiltaan rikkaasta virtavedestä, mutta niiden ohella monet muut pienemmät ja tuntemattomammat eliöt osallistuvat vesistöjen monimuotoisten ekosysteemien toimintaan. Tällaisten luontoarvoiltaan arvokkaiden kohteiden, kuten Kiskojoen Latokartanonkosken, merkitys luonnon virkistyskäytölle ja aluetaloudellisesti yhä tärkeämmäksi nousevalle luontomatkailulle on suuri.

Uusia rahoitusmalleja ja EKOenergiaa vesistöjen hyväksi

Monien eteläsuomalaisten virtavesien tila ei ole kehuttava, mutta positiivisia, toiveikkuutta lisääviä esimerkkejä ja ratkaisuhalukkuutta esimerkiksi vedenlaadun parantamiseksi tai kalojen liikkumista haittaavien esteiden purkamiseksi on ilmassa. Erityisesti vapaaehtoisuuteen perustuvat luonnonsuojelua edistävät mekanismit ovat olleet viime aikoina kiinnostuksen kohteena. Kannustimet, ekosysteemipalvelumaksut, luontoarvojen kompensaatio ja luontoarvopankki ovat esimerkkejä uudenlaisista rahoitusmalleista, joiden soveltamismahdollisuuksia on tarkasteltu Valtioneuvoston kanslian rahoittamassa, Suomen ympäristökeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston toteuttamassa VirKein-hankkeessa (Uudet keinot metsä- ja vesialueiden kestävän virkistys- ja matkailukäytön kehittämiseksi ja turvaamiseksi).

Yksi esimerkki ympäristön tilaa parantavista vapaaehtoisista rahoituskeinoista on EKOenergia-ympäristömerkki, joka on kansainvälisten ympäristöjärjestöjen verkoston tunnus uusiutuvalla energialla tuotetulle sähkölle. EKOenergian suosio on saattanut yhteistyöhön vastuullisia energiantuottajia ja kuluttajia, joiden yhteisenä tavoitteena on ollut parantaa vesiluonnon ekologista tilaa, sekä samalla kohentaa virkistysmahdollisuuksia. Vesivoiman osalta EKOenergia-merkin saaneissa kohteissa on kiinnitetty huomiota erityisesti kalojen vaellukseen, mm. vaelluskalojen nousuesteiden purkamiseen. Paikallistason positiivinen esimerkki on linjassa EU:ssa laajemmin tavoitellun ekosysteemien ennallistamistavoitteen kanssa. Elinympäristöjen ennallistamiseen ja kunnostukseen tehdyt investoinnit parantavat luontopääoman tilaa, mikä lisää ekosysteemipalveluiden tarjontaa.

Suomesta monistettava yhteistyömalli maailmalle?

Parhaimmillaan Suomesta saadut kokemukset voivat tarjota helposti monistettavan toimintatavan, jota voidaan soveltaa missäpäin maailmaa tahansa. Toimivan energian ja ekosysteemipalveluiden yhteistuotantomallin edellytyksenä on usein kolmen kimppa:

1) tarvitaan peruspalvelun tarjoaja eli esimerkiksi vesivoimayhtiö päätuotteenaan energia,

2) ostaja, joka haluaa energian lisäksi paremman ympäristön ja

3) puolueeton välikäsi, joka määrittelee pelisäännöt, valvoo kauppaehtojen toteutumista ja ympäristön tilaa. Välikäsi muodostuu parhaimmillaan voittoa tavoittelemattomista toimijoista, minkä takia kansalaisjärjestöjen ja valtion yhteenliittymät lienevät tästä parhaiten suoriutuvia tahoja.

Vesiluonnon tilaa heikentävät edelleen monet pistemäiset uhkatekijät, kuten vaikkapa vanhat padot tai vesivoimalat, joihin kuitenkin kertaluonteisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa tehokkaasti. EKOenergian tarjoama malli näyttäisi toimivan ainakin pistemäisten ongelmakohtien parantamisessa hyvin. Suurempi haaste on, miten laaja-alaiset ja epäsuoremmat ympäristön tilaan vaikuttavat tekijät, kuten vaikkapa maa- ja metsätaloudesta tai liikenteestä aiheutuvat paineet kaupataan paremman vesiluonnon tilan saavuttamiseksi. Ratkaisujen löytämiseksi on tärkeää tunnistaa avaintoimijat, esimerkiksi vesien parantuneesta tilasta hyötyvät luonnon virkistyskäyttäjät ja matkailualan toimijat, ja lisätä kaikkien ihmisten tietoa omista vaikuttamismahdollisuuksista puhtaamman ympäristön hyväksi.

Vielä senkin jälkeen, asiat voivat mennä joskus mönkään. Kiskojoen onnettomuus on yksittäinen satunnainen tapahtuma, jota on vaikea ennustaa ja välttää. Toisaalta elinvoimaisen vesiekosysteemin kyky toipua satunnaisista vahingoista on usein parempi, kuin jo ennalta häirityn ja stressaantuneen systeemin. Valoisien esimerkkien ja ennakkoluulottomien uusien rahoitusratkaisujen testaamisen myötä uskallan ennustaa, että jo lähitulevaisuudessa meritaimen nousee yhä useampaan jokeen kutemaan, ja koskikara puikkelehtii kosken pyörteissä pyydystämässä vesiperhosentoukkia poikasilleen.

Kirjoittaja Petteri Vihervaara on SYKE erikoistutkija ja Ekosysteemipalvelut-tutkimusohjelman koordinaattori, joka nauttii pintaperhon liukumisesta virtaavan veden pintakalvolla.

Yhteydenotot: petteri.vihervaara(@)ymparisto.fi

Lisätietoa:

VirKein-hanke
Valtioneuvosto 2012. Kansallinen kalatiestrategia. Valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012. 32 s.
Olin, S. (toim) 2013. Vesien kunnostusstrategia. Ympäristöministeriön raportteja 9/2013. 54 s.
Hämäläinen, L. 2015. Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia. Ympäristöministeriön raportteja 27/2015. 69 s. Ympäristöministeriö ja Maa- ja metsätalousministeriö Luontoympäristöosasto.
Sinisen biotalouden kansallinen kehittämissuunnitelma 2025
Freshabit LIFE IP -hanke