Tulevaisuustarina: Miten kaukana meitä on vuosi 2030 ja biotalous?
On uuden vuoden aatto vuonna 2030 ja tulevaisuudenlupauksien aika uuden vuosikymmenen alkaessa. Energia-alan vanhana sotaratsuna ajatukset siirtyvät pitkään matkaan, joka on kuljettu viimeisessä parissakymmenessä vuodessa kohti omien luonnonvarojemme kestävää hyödyntämistä.
Maailman väestömäärä on kasvanut ennusteita nopeammin ja ylittänyt taas uuden miljardiluvun. Lisääntyvän hyvinvoinnin seurauksena kaikkien helposti hyödynnettävien bio- ja fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat nousseet nopeasti, ja on tullut selväksi, etteivät ne yksin riitä tyydyttämään yhä kasvavaa kysyntää.
Taisi olla joskus 2020 luvun puolenvälin aikoihin, kun vihdoin huomasimme uppoavassa lintukodossamme, että energia voisikin olla kansallinen vahvuutemme. Syvälle piti kauppa- ja vaihtotaseen sukeltaa, eikä Kreikan kohtalokaan ollut kaukana, ennen kuin lopullinen havahtuminen tapahtui. Vaikka vuotuinen tuontienergialasku ylitti 10 miljardin euron rajapyykin, heräsimme kovin hitaasti huomaamaan, että olimme syntyneet uusiutuvan energian ”öljylähteelle”. Viimeinkin viisaat visionäärit ynnäsivät yhteen Suomen energiavarat auringosta, vedestä, maasta, metsistä, tuulesta ja jätteistä todistaen, että tavoitteena ei oikeastaan voi olla muu kuin siirtyä kohti kansallista biotaloutta, eli hankkiutua eroon tuontienergian ostosta työllistäen oma kansa siirtymällä mahdollisimman nopeasti kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Energia oli siis jo ottamassa niskalenkin koko kansakunnasta. Onneksi isännän roolia sille ei annettu, vaan se palautettiin ruotuun ja rengin rooliin.
Uudet sukupolvet oppivat arvostamaan kotimaista työtä, ja halusivat tietää niin materiaalien kuin energiankin alkuperän. Kukaan ei enää ostanut ”harmaata sähköä”, jonka alkuperä ei ollut tiedossa. Tuotteiden hiilijalanjälki onkin jo pitkää ollut yksi oleellisin osa tuoteselosteita. Nyt rinnalle on noussut myös biojalanjälki kuvaamaan koko raaka-aine ja jalostusketjun kestävyyttä.
Sähköauto ei valloittanutkaan yhdessä yössä maailmaa, niin laajasti kuin joskus aikoinaan kuviteltiin. Niitä kuitenkin näkee kaupunkien keskustoissa jo joka päivä. Älykkäät sähköverkot näkyvät edelleen kaikissa tulevaisuuden visioissa, ja niiden ensimmäiset sovellutukset ovat jo markkinoilla helpottamassa kuluttajien mahdollisuuksia ottaa energiankulutus omaan hallintaan.
Kenellekään ei tule enää mieleenkään olla kierrättämättä ja hyödyntämättä kaikkia jätteitä; niitä kun väistämättä syntyy edelleen. Kierrätyskauppoja on jokapaikassa kuin lähiökauppoja konsanaan ennen vanhaan. Käytännössä kaikesta biojätteestä tehdään polttonesteitä, muuta energiaa, lannoitteita ja rehua.
Nyt voi Helsinkiläinenkin olla ylpeä kotikaupungistaan, joka siirtyi biotalouteen vuosia sitten. Kukaan ei enää yksinkertaisesti halua ostaa fossiilista energiaa. Vuosia sitten kaupungin kaukolämpöverkkokin oli avattava vapaaseen kilpailuun, jolloin uusiutuvaa energiaa voi ostaa eri lähteistä ja eri toimijoilta tuotettuna vapaasti. Niin se maailma muuttui. Taisi olla Tarasti- niminen ministeri ja tietäjä, joka toi selkeästi esille sen, ettei tuulivoimaakaan tarvitse sijoittaa koskemattomaan luontoon, vaan se on parhaimmillaan rakennettuun infrastruktuuriin yhdistettynä. Helsingin satamissa ja keskuspuistossakin pyörii kymmeniä suuria tuulivoimaloita ulkoilureittien ja laidunalueiden lomassa. Talojen katoilta löytyy aurinkolämpö- ja sähköpaneeleita, sekä pieniä yksityiskäyttöön sopivia pientuulivoimaloita, jotka tekevät osan yksityistalouden sähköstä.
Itse ajan seinästä ladattavalla sähköhybridillä, johon lataan niin työpaikalta kuin kotoakin kotimaista tuulisähköä. Sähkön lisäksi tarvittava lisäpolttoneste on tehty suomalaisista biojätteistä ja metsästä. Kenellekään ei tule mieleenkään ajaa omalla autolla kaupungin keskustaan, vaan sinne sukkuloidaan sujuvimmin joukkoliikenteellä, junilla ja busseilla, jotka käyttävät joko uusiutuvaa sähköä tai biopolttoaineita. Kaukolämmössä siirryin ostamaan, lämpöverkon vapauduttua kilpailulle, pientuottajan toimittamaa uusiutuvaa maalämpöä, jonka tarvitsema sähkö tehdään tuuli-/vesivoimalla. Uusi pienkerrostaloasuntomme on puurakenteinen. Ruuaksi pyrin valitsemaan ensisijaisesti paikallisten pientuottajien tarjontaa. Vaatteet ja harrastevarusteet löydän usein kierrätyskauppojen tai paikallisten pientuottajien luonnonmateriaaleista valmistetuista tuotteista.
Miten kaukana tästä olet itse? On hyvä muistaa, että kuluttajana jokainen meistä voi omilla valinnoillaan vaikuttaa biotalouteen siirtymisen nopeuteen jo tänään.
Jari Suominen
St1 Oy, energiajohtaja
TuuliWatti Oy, toimitusjohtaja
Suomen Tuulivoimayhdistys ry, hallituksen puheenjohtaja