Tulevaisuudentutkijan biotarina
Blogi - Julkaistu 14.10.2019
Bioalalla on vaikutusta lähes kaikkiin kestävän kehityksen tavoitteisiin. Bioalan tulevaisuudentutkimuksen avulla on puolestaan mahdollista ennakoida ja arvioida jo etukäteen niitä uhkia, mahdollisuuksia ja jännitteitä, joita bioalan tulevaisuuteen hyvässä ja pahassa liittyy. Siksi tulevaisuudentutkimus mahdollistaa viisaamman ja harkitumman biopolitiikan, joka parhaalla mahdollisella tavalla tukee Agenda2030-tavoitteita lähes kautta linjan.
Biotalouden ennakointia on tehty Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa pitkään. 2013 kirjasin itselleni ylös, miten oma ajatteluni ja ehkä myös laajemmin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen ymmärrys metsätalouden ja biotalouden murroksesta kehittyi vuosituhannen alussa. Kun palasin lukemaan tarinaa, havaitsin, että moni asia vanhoissa raporteissa tuntuu edelleen ajankohtaiselta ja jopa visionääriseltä.
Nykyään mielenkiintoisimmat asiat bioalan näkökulmasta näyttäisivät tapahtuvan fotoniikassa, synteettisessä biologiassa ja geeniteknologiassa. Tai ilmasta sähköllä tehtävässä ruoassa. Varsinkin geeniteknologian mahdollisuuksia kuitenkin jarruttavat EU-tason säädöspuitteet. Metsäteollisuudella ja maataloudella puolestaan on vielä matkaa ennakointityössä kuvattuun biokauteen. Kovin pörinä on ollut teknologiateollisuudessa sekä etiikan/arvojen ja kestävän kehityksen ympärillä.
Alla oleva tarina kertoo tutkimustyöstäni vuosina 2005 – 2013. Toivon, että koosteesta ja raporteista löytyy edelleen hyödyllistä luettavaa biotalouden kehittäjille. Samalla voi arvioida, kuinka hyvin biotalouden murros näkyy oman toimialan nykyisessä toiminnassa.
Bioalan murros käynnistyi 2000-luvun alussa
2000-luvun alussa puhuttiin metsäteollisuuden kriisistä. Taustalla oli muun muassa digitalisaation aiheuttama toimintaympäristön muutos, mutta tilannekuvan tekemistä ja toimenpiteisiin ryhtymistä vaikeuttivat myös 1990-luvun ja 2000-luvun alun lamat, taantumat ja finanssikriisit. Oli vaikea hahmottaa, mikä muutos johtui mistäkin syystä, ja mikä oli pysyvää ja mikä ei.
Itse tartuin metsäteollisuuden ja bioalan tulevaisuuteen ensimmäisen kerran vuonna 2005. Tulokulmana tuolloin oli median tulevaisuus. Perinteiset painotalot olivat joutuneet uudenlaiseen kilpailutilanteeseen nopeasti kehittyvän sosiaalisen median kanssa.
Tulevaisuuden painopinnat ja materiaalit – sähköinen viestintä lisääntyy
Tulevaisuuden painopinnat ja materiaalit -hanke (2005 – 2007) nosti esille sähköisen viestinnän kasvun ja paperin merkityksen vähenemisen. Lisäksi esille nousi näkemys siitä, että metsäteollisuus ja sähköinen viestintä voisivat kohdata parhaiten pakkauksissa, materiaaleissa ja rakentamisessa.
Raportin perusviestiksi hahmottui se, että sekä media että myös metsäteollisuus ovat todella suuressa ja nopeassa murros- ja muutosprosessissa. ”Sivujuonteena” esille nostettiin mm. biomateriaalit, kompostoituva elektroniikka, hyvä jäte (biomateriaaleista valmistetut tuotteet, jotka kuuluu heittää maahan luontoa ravitsemaan ja puhdistamaan) ja kestävä kehitys ajurina.
Tulevaisuuden painopinnat ja materiaalit -loppuraportti
Pakkaukset – fotosynteesiklusterissa koko paperin ajatus on väärä
Tulevaisuus paketissa hankkeessa (2008 – 2009) iskettiin sitten kiinni pakkauksiin, koska ne nähtiin edellisessä tutkimuksessa ICT:n ja biotalouden innovaatiorajapinnaksi, mutta hankkeen tärkein tulos taisi kuitenkin olla ajatus siitä, että koko alkuperäinen kysymys paperista oli väärä: esille nousi ajatus biokaudesta, bioraaka-aineklusterista ja fotosynteesiklusterista.
Biokaudella viitataan kehitykseen, jossa rauta-, pronssi- ja kivikauden tapaan kaikki se mikä voidaan tehdä, myös tehdään bioraaka-aineista. Fotosynteesiklusterilla puolestaan tarkoitetaan sitä, että kun metsäteollisuudesta kehittyy biotalous, niin raaka-aineena voi käyttää mitä tahansa mikä kasvaa ja tästä raaka-aineesta voidaan tehdä lähes mitä tahansa.
Raportissa korostuu ajatus siitä, miten puun rinnalle tulee uusia raaka-aineita – ja miten uudet tuotteet syntyvät asiakaslähtöisesti rinnakkais-/asiakastoimialoilla. Asiakkaat osallistavassa toimintamallissa uudet tuotteet on kehitettävä eri tavalla kuin ennen.
Pakkaukset ja muut arkiset esineet nähtiin kärkimediana (tiedon ja palveluiden välittämisen kanavana). Biokauden rinnalle nostettiin blogalisaatio, jossa kaikki toiminta virtualisoituu, automatisoituu ja profiloituu. Tieto- ja viestintäteknologia astuu pois mediasta ja kaikesta toiminnasta tulee sosiaalista mediaa. Viihteenä kehitetyistä peleistä alkaa kehittyä arjen työkaluja (serious games) ja sosiaalisesta mediasta työ- ja toimintaympäristöjä.
Tulevaisuus paketissa -raportti
Älykkäät materiaalit ja ubinet
Seuraavaksi saimme rahoituksen Älykop-hankkeelle (älykkäästi kotona pidempään), jossa paneuduimme metsän sekä sosiaali- ja terveysalan rajapintaan. Hanke jatkoi älypakkausten ja älymateriaalien tutkimista tällä kertaa hyvinvointipalveluiden näkökulmasta.
Raportissa nousi esille näkemys ubinetistä eli kone-kone -kommunikaatiosta, jossa älykkäät materiaalit ja tuotteet kommunikoivat keskenään. Jääkaapit, talot, pakkaukset, kodinkoneet, vaatteet ja autot kommunikoivat ja muodostavat yksilöt tunnistavia profiloituja palvelujärjestelmiä. Tähän liittyy myös metsä- ja rakennusalan rajapinnan kehittäminen. Mutta tärkein tulos taisi kuitenkin taas olla jotakin aivan muuta: nimittäin suomalaisen innovaatiojärjestelmän kritiikki.
Innovaatiojärjestelmän täytyy uudistua
Älykop-raportissa todetaan, että innovaatiojärjestelmämme:
1) tukee lineaarista ajattelua, vaikka tarve olisi poikkisektoraalisille, epälineaarisille innovaatioille,
2) perustuu liiaksi tavara-ajatteluun, vaikka business on palveluvaltaistumassa,
3) keskittyy tuotannon kehittämiseen (tehokkuuteen), vaikka pitäisi olla asiakas- ja tarvelähtöistä sekä
4) suosii liiaksi suuria yrityksiä, joilla ei ole motiivia uudistua ja jotka jopa estävät pieniä uudistumasta.
Toimenpidesuositukset liittyivät uudenlaisiin toimintamalleihin, joilla yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja yritysten – varsinkin pk- ja mikroyritysten – yhteistyötä voidaan kehittää. Pääpaino oli testiympäristöissä, jota voidaan taas näin jälkikäteen pitää signaalina kokeiluyhteiskunta-ajattelusta, joka on vahvistunut 2011 jälkeen.
Samalla tavalla merkittävä painotus oli pienten ja keskisuurten yritysten merkityksen korostaminen: kansallisen innovaatiojärjestelmän keskiössä olivat tällöin vielä suuret yritykset, joiden merkitys Suomen tulevaisuudelle ja varsinkin työllistävälle kasvulle oli vähenemässä.
Biotalouden uudet arvoketjut
Neljäs ja viimeinen raportti bioketjuista (2010) yritti lopuksi alustavasti määritellä niitä fotosynteesiklusterin (biotalouden) uusia arvoketjuja sekä liiketoimintatasoja ja -malleja, jotka ovat kehittymässä, kunhan vain perinteinen metsäteollisuus antaisi tälle uudistumiselle tilaa.
Tässäkin raportissa sitä kovinta tekstiä voi kuitenkin olla kommentti teknologian kehittämisen taustafilosofian muutoksesta: perinteisesti ”vihollisena” on ollut luonto – nyt vihollinen on ihminen. Valistus on päättynyt ja teknologiaa kehitetään nyt eri syystä kuin ennen.
Tässä raportissa siis määritellään biokausi ja pohditaan muutoksen merkitystä teknologian kehittämisen taustalla oleviin tavoitteisiin. Raportti on melko tunnettu biotalouden uusien liiketoimintatasojen analyysina.
Raportti sisältää kuvauksen kuusiportaisesta business-mallista:
- puu pystyssä -palvelut, eli paljonko saamme businesta aikaan ilman että yhtään puuta kaadetaan,
- puu puuna eli puutuoteteollisuus mukaan lukien puurakentaminen,
- massat ja materiaalit,
- molekyylit ja kemikaalit,
- energia ja
- tämän kaiken osaamisen myyminen globaaleina ekosysteemipalveluina ja teknologiana.
Kansallisen biopolitiikan näkökulmasta haasteellista on se, että alempi taso syö ylemmän: jos teemme puusta heti energiaa, niin kaikki muu jää saamatta. Siksi hyödyntäminen pitäisi aloittaa puu pystyssä -palveluista minkä jälkeen on hyödynnettävä puu puutuotteina ja vasta sen jälkeen massoina, materiaaleina, molekyyleinä, kemikaaleina ja vasta viimeiseksi energiana. Biotalouden visioksi nostettiin se, että Suomen jokainen puu on myytävä sataan kertaan – ja kymmenen kertaa jo ennen kuin se on kaadettu.
Lisäksi raportissa todettiin, että Suomen on saatava puusta mahdollisimman kova kilohinta. Tämä on mahdollista, jos painotamme niitä tuotteita, joista maksetaan eniten: esimerkiksi erilaisia kemikaaleja ja molekyylejä, joista voidaan maksaa satoja tuhansia euroja kilolta.
Matkalla biokauteen – miten verkottunut bioketju punotaan? Case Varsinais-Suomi
Kestävä kehitys päättää valistuksen projektin
Valistuksen päättyminen ja teknologian filosofian haasteet ovat tällä hetkellä yhä tärkeämpiä teemoja teknologian ennakoinnissa. Tämä näkyy muun muassa keskustelussa kuudennesta aallosta, josta kerrotaan myöhemmin tässä tarinassa.
Ensimmäisen kerran otin asian itse esille Niin & Näin -lehden artikkelissa vuonna 2007. Ydinsanoma oli siinä, että tulevaisuudessa teknologian ja yhteiskunnan kehittämistä tehdään uudella missiolla. Haasteena ei enää ole luonnon voittaminen vaan ihmiskunnan sopeuttaminen luonnon rajoihin. Samalla järkiusko vähenee ja tilalle astuu mystiikka ja tunteet. Ajattelussa oli signaaleja kuudennesta aallosta sekä hybridi- ja elämysyhteiskuntaan liittyvästä arvojen ja tunteiden merkityksen kasvusta.
Kestävä kehitys päättää valistuksen projektin -artikkeli (pdf)
Kansallinen metsäohjelma – tulevaisuuden metsäala on ekoteko
Kun aloimme bioraporteillamme saada julkisuutta, niin meidät pyydettiin mukaan suunnittelemaan myös Kansallisen metsäohjelman (KMO) tulevaisuutta. Rooliksemme muodostui konsultointi ja sparraus.
Näistä linkeistä näkee, mitä Itä-Suomen yliopiston metsäalan ennakointiyksikkö sai tuolloin aikaan:
Uutiskirje 3/2010: Metsistä biomateriaaleja ja hyvinvointia (pdf)
Metsäalan ennakoinnin vahvistaminen -tulevaisuusprosessin loppuraportti, 2011 (pdf)
Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen toteuttamassa tulevaisuusverstaassa esille nousseet tulevaisuusteemat voidaan tiivistää viiteen tulevaisuushaasteeseen:
- tavoitteellinen metsänomistus,
- hyvinvointimetsä,
- metsät energiana,
- palveluvienti ja
- uudet teknologiat sekä niihin liittyvät uudet tuotteet ja tulevaisuuden liiketoimintaosaaminen.
Yleisiä, muita teemoja yhdistäviä ja läpileikkaavia teemoja olivat lisäksi eri käyttömuotojen välinen tasapaino, metsätuotteiden ekologisuus sekä tavoite metsäliiketoiminnan vahvasta kasvusta 20 miljardista 200 miljardiin. Metsäalan ensimmäisen tulevaisuusverstaan perussanomana voidaan pitää sitä, että kansallisen metsäpolitiikan on oltava osa kestävän kehityksen politiikkaa: tulevaisuuden metsäala on ekoteko.
Omasta mielestäni kuumin visio tässä materiaalissa oli kuitenkin metsänomistajan näkökulman korostuminen: entäpä jos business käännettäisiinkin niin, että maksimoisimme metsänomistajan hyödyn? Jos tulevaisuuden metsänomistaja istuisi älytuolissaan ja tarkastelisi omistuksiaan 3D-malleista, joista näkisi metsän arvon kehityksen niin kemikaaleina, energiana kuin myös materiaaleina ja palveluina?
Energia- ja ilmastopoliittinen tulevaisuus – biokaudella kohti vähäpäästöistä Suomea
Tämä kaikki edellä esitetty ajattelu sisältyi myös eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan (2010 – 2011) energia- ja ilmastopoliittisen tulevaisuusmietintöön. Tässä kontekstissa biotalous muotoutui uskalluksen politiikaksi: Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea -mietintö (pdf)
Mietinnössä korostettiin, että kestävyyden haasteet voi kääntää työllistävän kasvun mahdollisuudeksi vain edelläkävijyydellä. Ja tätä edelläkävijyyttä Suomesta löytyy mm. bio- ja ympäristöalalla, jossa voisimme kansakuntana saada samaa painoarvoa kuin Piilaakso on saanut ICT-puolella.
Lisäksi ehdotettiin kolmiportaista kehittämisstrategiaa:
- on panostettava siihen, missä olemme jo vahvoja (uudistamalla perinteisiä kärkiä),
- lisäksi on kehitettävä uusia tuotteita ja toimialoja vanhojen rinnalle ja
- eniten kuitenkin muuttuu se miten tehdään (eikä se mitä tehdään).
Mietinnössä korostettiin myös sitä, että työllistävä kasvu Suomessa on mikro- ja pk-yritysten varassa, eikä suuren teollisuuden, joka on kansainvälistymässä ulos Suomesta. Biokausi laajennettiin aika vahvasti metsä- ja biotalouden ulkopuolelle. Tausta-ajatteluna oli, että uudet tuotteet eivät synny perinteisen metsäteollisuuden sisällä, vaan uudet tuotteet, materiaalit yms. innovaatiot otetaan käyttöön rinnakkaistoimialoilla. Parhaillaan etsimme tulevaisuusvaliokunnassa näitä kestävän kasvun rakenteita.
Suunnittelu- ja konsulttiala kansainvälistyy
Edellä kuvatun perustarinan rinnalla teimme Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa paljon hankkeita myös metsäteollisuuden rinnakkaistoimialoilla.
Ensimmäinen niistä on raportti suunnittelu- ja konsulttialan tulevaisuudesta – pilottina mm. Pöyry, Sweco, Deltamarin ja Elomatic. Tässä raportissa (2010) hahmottuu mm. se, miten metsäalan rakennemuutos koettelee myös taustalla olevaa T&K-osaamista: myös T&K lähtee Etelä-Amerikkaan – tai ainakin haasteena on vahva kansainvälistyminen. Teoksen perusarvo lienee siinä, miten se analysoi teknologian kehittämisen mahdollisia tulevaisuuksia ja kehityskulkuja.
Puurakentamisen merkitys kasvaa
Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan energia- ja ilmastopoliittisessa tulevaisuusmietinnössä käsiteltiin mm. puurakentamisen kasvavaa merkitystä – ja sitä, että biotalous törmää heti kohta kasvettuaan biodiversiteetin rajoihin sekä eettiseen keskusteluun esimerkiksi maatalouden food- ja nonfood-tuotteiden osalta: kuinka eettistä on kasvattaa pelloilla energiaa jos maailmassa kuolee ihmisiä nälkään?
Rakentaminen nähtiin merkittävänä keinona ilmasto- ja energiadirektiivien toteuttamiselle työllistävästi sekä myös Suomelle elintärkeänä uutena mekaanisen puunjalostuksen kasvu-urana, jolla korvataan vähenevää paperin yms. valmistusta. Suomi tarvitsee mekaanista puunjalostusta, joka tuottaa sivuvirtana kustannustehokasta energiajaetta.
Puurakentamista käsiteltiin tarkemmin osana laajempaa rakennetun ympäristön tulevaisuustarkastelua (2010): Rakennetun ympäristön roadmap -loppuraportti (pdf)
Matkailun ja elämystuotannon tulevaisuus
Matkailukin liittyy metsäalan tulevaisuuteen ja puu pystyssä -palveluihin. Yksi Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen (2010) tekemä laaja selvitys löytyy täältä: Matkailun ja elämystuotannon tulevaisuus -loppuraportti (pdf)
Luontomatkailu nousee esille lähes kaikissa matkailualan ennakointiraporteissa – pääkaupunkiseudun matkailun tulevaisuuskuvissakin (2008) keskustan virtuaalimetsät ja Nuuksio, joka riittää villin erämaan kokemukseksi 99%:lle matkailijoista: Loppuraportti pääkaupunkiseudun matkailun tulevaisuusverstaista ja Delfoi-kyselystä
Luontomatkailu näkyy läpileikkaavana teemana myös tässä matkailuraportissa: Matkailun ja elämystuotannon osaamiskeskusohjelman tulevaisuuskoulutus
Maatalous on muuttumassa – pelloilla voi kasvattaa muutakin kuin ruokaa
Todella tärkeä näkökulma bioalan tulevaisuuteen on myös maatalouden muutos: maatalous on muuttumassa agribusinekseksi ja erilaisten nonfood-tuotteiden ja palveluiden merkitys kasvaa. Eräs hyvä raportti ruoan tulevaisuudesta on tässä:
Syödään leväpullia pimeässä. Tähtikartastoja suomalaisten ruoan kulutukseen vuonna 2030 -julkaisu (pdf)
Itse pureuduin tuohon Nonfood-ajatteluun Varru-hankkeessa: Food non-food. Radikaalit tulevaisuudet -työpajojen tulokset
Viestinä on se, että ruoka on maataloudelle samanlainen sokea piste kuin paperi on ollut metsäteollisuudelle. Varru-hankkeen radikaaliverstaiden tulevaisuuskuvissa Suomen pelloilla kasvaa kompostoituvaa elektroniikkaa, ihmisten varaosia ja bioperäistä 3D-tulostusmateriaalia.
Lähi- ja luomutuotteiden osalta korostuivat sosiaaliset innovaatiot, kuten uudet omistamisen ja osallistumisen tavat: voivatko ihmiset joukkorahoittaa lähituotteita ja omistaa tai vuokrata luonnonvaroja, kuten peltoja, kotieläimiä, mökkejä jne.
Myös vesirakentaminen/-viljely nousi esille, mitä voidaan pitää innovaatiorajapintana meriteollisuuden suuntaan: voisiko telakka rakentaa energian, ruoan ja biomateriaalien valmistukseen liittyvää teknologiaa. Meren lisäksi vesiviljelyä voidaan tehdä myös maalla: telakka voisi tulevaisuudessa rakentaa myös teollista ekologiaa samaan tapaan kuin Sybimar.
Kuudes aalto – kestävyyden ongelmien ratkaiseminen työllistää
Kestävästä kehityksestä käytyyn keskusteluun liittyi vahvasti ajatus kuudennesta aallosta. Se on tavallaan toinen tulkinta sille, minkälainen murros ja muutos ajattelussamme sekä tuotanto- ja kulutusrakenteissamme on tapahtumassa.
Tutkin itse tätä asiaa Keski-Suomen innovaatiokeskittymän tulevaisuuskuvissa. Raportissa analysoidaan tulevaisuuden liiketoimintamahdollisuuksia ja kestävää työllistävää kasvua. Lisäksi raportti esittelee menetelmiä ja erilaisia taustatrendejä.
Omasta mielestäni tämän opuksen alussa oleva tausta-ajattelu blogalisaatiosta, systeemisestä muutoksesta jne. on melko hyvä yhteenveto uudistuneesta toimintaympäristöstä – ja kuudennesta aallosta:
Tulevaisuuskuvia Keski-Suomen innovaatiokeskittymästä. Käsikirja visionääriseen verkosto- ja muutosjohtamiseen. (pdf)
Kuudennen aallon teorian mukaan erilaiset kestävyyden ongelmat luonnonvarojen niukentumisena, ympäristön pilaantumisena, ilmaston äärioloina ja yhteiskunnallisina levottomuuksina tulevat kasvamaan seuraavina vuosina.
Jos kykenemme määrittelemään esimerkiksi vaikka 10 suurinta/ihmiskunnan kipeintä ongelmaa – ja tarjoamaan näihin ongelmiin ratkaisuja tuottein ja palveluin, niin näille tuotteille riittää kysyntää tulevina aikoina – ja sille voidaan rakentaa Suomen seuraava työllistävän kasvun aalto.
Innovaatiot syntyvät innostuneiden yksilöiden yhteistyössä
Jyväskylän yliopiston raporttiin liittyy myös ehdotuksia epälineaarisen innovaatiojärjestelmän kehittämisestä: Super Helix ja x-klusterit. Super Helixillä viitataan siihen, että nyt tarvitaan ja tapahtuu rajapintojen ylitystä joka suuntaan samaan aikaan. Hybriditaloudessa asiakkaat osallistuvat vahvemmin tuotteiden valmistukseen ja samalla sekoittuu se, kuka on valmistaja ja kuka asiakas.
Vanha Trible Helix, eli julkishallinnon, talouselämän ja tutkimuslaitosten yhteistyö on myös voimissaan, mutta lisäksi tarvitaan ”hullunkurisia perheitä”, jotka yhdistävät eri alojen toimijoita ja jopa ääripäitä: kun ennen vanhaan kerättiin saman alan toimijoita kärkiklustereiksi, niin tulevaisuuden innovaatioekosysteemit yhdistävät kaikenlaisia toimijoita – vaikkapa Stora Enson ja Sorin Sirkuksen.
Voimme myös kokonaan luopua toimialalähtöisestä kehittämisestä ja keskittyä esimerkiksi innostuneisiin yksilöihin: voimme pistää pari sataa alueen propellipäisintä yksilöä kehittämään ja innovoimaan tulevaisuuden tuotteita. Ei ole väliä miltä toimialalta he ovat, sillä keksittyään hyviä juttuja, he vievät ne joka tapauksessa omiin yrityksiinsä ja organisaatioihinsa, olivatpa he sitten miltä alalta tahansa. Olennaista on saada ajatus ja luovuus lentämään.
Jyväskylän casessa nousi vahvasti esille myös vesi. Metsäteollisuus perustuu aiempaan metalliteollisuuteen (ruukeista tuli metsätehtaita) – ja nyt voisi olla käynnissä samanlainen muutos metsästä missä vain kasvaviin biomateriaaleihin sekä veteen.
Maailma muuttui
Näin siis kulki bioajattelumme vuosina 2005 – 2013. Entisenä tulevaisuudentutkijana voin kai olla melko tyytyväinen siihen, että maailma muuttui aika tavalla siihen suuntaan kuin ennakoimmekin.
Ennakointia tehdään tulevaisuuden rakentajille
Nykyisessä työssäni Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa käsittelemme tulevaisuuden kehitykseen vaikuttavia tekijöitä, tulevaisuuden tutkimusta ja teknologiakehityksen vaikutuksia. Annamme myös lausuntoja pyynnöstä muille valiokunnille niiden toimialan asioista tulevaisuutta koskevin osin.
Ennakointia tehdään valiokunnassa poliittisten päätösten tueksi, mutta siitä hyötyvät kaikki muutkin, jotka tulevaisuutta rakentavat.
Olli Hietanen
entinen tulevaisuudentutkija
valiokuntaneuvos
Tulevaisuusvaliokunta, Eduskunta
p. 050 567 1438, olli.hietanen@eduskunta.fi
Biotalous.fi:n toimituksen vinkki: Tulevaisuusvaliokunnan kiinnostavimmat raportit mm. geeniteknologiasta ja radikaaleista teknologioista on koottu Aineistopankkiin. Löydät ne hakusanalla ”tulevaisuus”. Katso myös: Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen julkaisut.
AGENDA 2030
Hyvä esimerkki tulevaisuuden tutkimuksen roolista kestävän kehityksen edistämisessä on Brundtlandin komission vuonna 1987 julkaisema Yhteinen tulevaisuutemme -raportti. Sitä voidaan pitää eräänlaisena kestävän kehityksen alkupisteenä. Voimme arvioida tekojemme ja tekemättä jättämisen seurauksia skenaariomenetelmillä. Tulevaisuusvaliokunta puolestaan vastaa YK:n Agenda2030-toimintaohjelman kansallisten toimenpiteiden seurannasta ja arvioinnista eduskunnassa. Biotalouden ennakointi edistää todella monia kestävän kehityksen tavoitteita:
Tavoite 2. Poistaa nälkä, saavuttaa ruokaturva, parantaa ravitsemusta ja edistää kestävää maataloutta, kehittämällä parempaa ja kestävämpää ruokaa kaikille.
Tavoite 3. Taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille, kehittämällä lääkkeitä ja terveellisempää ympäristöä.
Tavoite 6. Varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö sekä sanitaatio kaikille, puhdistamalla vettä ja parantamalla hygieniaa
Tavoite 7. Varmistaa edullinen, luotettava, kestävä ja uudenaikainen energia kaikille, kehittämällä uutta kestävää energiaa
Tavoite 8. Edistää kaikkia koskevaa kestävää talouskasvua, täyttä ja tuottavaa työllisyyttä sekä säällisiä työpaikkoja, luomalla kestävää työllistävää kasvua
Tavoite 9. Rakentaa kestävää infrastruktuuria sekä edistää kestävää teollisuutta ja innovaatioita, kehittämällä biokautta ja fotosynteesiklusteria ihmisen ja luonnon parhaaksi.
Tavoite 11. Taata turvalliset ja kestävät kaupungit sekä asuinyhdyskunnat, liittämällä lähiruoan ja biomateriaalit myös kestäviin kaupunkeihin.
Tavoite 12. Varmistaa kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys, tuomalla markkinoille runsaasti uusia biopohjaisia tuotteita.
Tavoite 13. Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan, kehittämällä biotalouden ratkaisuja energiantuotantoon ja maatalouteen sekä hiilinieluja jne.
Tavoite 14. Säilyttää meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistää niiden kestävää käyttöä, edistämällä sinistä biotaloutta ja huolehtimalla sen kestävyydestä ja eettisyydestä, sekä puhdistamalla meriä.
Tavoite 15. Suojella maaekosysteemejä, palauttaa niitä ennalleen ja edistää niiden kestävää käyttöä; edistää metsien kestävää käyttöä; taistella aavikoitumista vastaan; pysäyttää maaperän köyhtyminen ja luonnon monimuotoisuuden häviäminen, huolehtimalla siitä, että bioala todellakin on ekoteko ja siitä, ettei kehittyvä biotalous vähennä metsiä, metsäluonnon biodiversiteettia tai likaa vesiä.
Tavoite 17. Tukea vahvemmin kestävän kehityksen toimeenpanoa ja globaalia kumppanuutta, auttamalla kaikkia maailman maita astumaan kestävämpään biokauteen.
Lue lisää artikkeleita samasta kestävän kehityksen tavoitteesta:
