Raaka-aineista kaikki irti alueiden biotalouskeskittymissä

Blogi - Julkaistu 17.3.2023

Kestävän biotalouden resepti on perin yksinkertainen: lisää arvoa, enemmän pitkäikäisiä tuotteita ja kiertotalouden periaatteet täysimääräisesti biotalouden toimintamalleihin mukaan.

Biotaloudessa on totuttu siihen, että suuri on kaunista. Uusi biotalousstrategia ei enää ota kantaa tuotannon volyymeihin, vaan nostaa biotalouden kehittämisen keskiöön arvonlisän – raaka-aineesta on saatava mahdollisimman suuri arvo ja se on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Tämä onkin oikeastaan ainoa mahdollinen tie rakentaa kestävää biotaloutta.

Biomassasta voi tänä päivänä tehdä mitä tahansa, vain taivas on rajana. Luonnon raaka-aineet sisältävät toinen toistaan kiehtovampia yhdisteitä, jotka voivat tarjota terveyttä, hyvinvointia ja turvaa. Yksinkertainen tosiasia kuitenkin on, että bioraaka-ainekaan ei riitä kaikkeen. Toinen tosiasia on se, että yksittäisten, bioaktiivisten komponenttien tiristäminen raaka-aineesta vaatii ympärilleen melkoisen raaka-aineen jalostusprosessin, jotta koko raaka-aine saadaan tehokkaasti ja kestävästi kokonaan hyödynnettyä.

Biomassat tehokkaasti käyttöön

Ratkaisu biomassojen tehokkaaseen hyödyntämiseen on kaskadiprosessointi ja raaka-aineiden kaskadikäyttö. Tämä tarkoittaa raaka-aineiden käytön asettamista tärkeysjärjestykseen resurssitehokkuuden aikaansaamiseksi. Jos esimerkiksi otetaan puu, siitä tehdään ensin korkeamman jalostusasteen tuotteita, jotka vielä uusiokäytetään tai kierrätetään ja vasta viimeiseksi puuraaka-aine hyödynnetään energiaksi. Tyypillisesti kaskadiprosessointi on yhdistelmä erilaisia käsittelyjä ja prosessointivaiheita pää- ja sivuvirroille tehdasympäristössä, mutta se voi olla myös jotain ihan muuta. Yksi kutkuttava uudentyyppinen esimerkki on mahlanjuoksutukseen käytettyjen hieskoivikoiden hyödyntäminen pakuriviljelmien pohjana ja pakurin korjaamisen jälkeen kantojen ja runkojen käyttö edelleen lakkakäävän tai ruokasienten kasvualustana.

Biokiertotalouden kehittymisen yhtenä hidasteena ovat olleet hyvin paikallisesti syntyvät raaka-aine- ja sivuvirrat, joita voi olla pieninä määrinä hajallaan hyvinkin isolla alueella, jopa maanlaajuisesti. Yhdessä paikassa volyymi ei riitä kannattavan tuotannon pilariksi. Biopohjaiset raaka-aineet pilaantuvat helposti, mikä aiheuttaa niiden kuljettamiselle vielä lisähaasteita. Tutkimuksen puolella onkin kehitteillä erilaisia työkaluja, joiden kautta biomassavirrat saadaan näkyviksi ja paremmin ja oikea-aikaisesti hyödyntäjän ulottuville. Virtoihin on mahdollista liittää digitaalisesti tietoa, joka auttaa oikean käyttökohteen löytymisessä. Tällaisia työkaluja ovat mm. Biomassa-Atlas ja biokaasulaskuri.

Konkreettiset esimerkit syntyvät alueellisissa keskittymissä

Kuljettamisen pulmia nämä työkalut eivät vielä ratko ja biokiertotalouden kehittämisen avain ovatkin alueelliset keskittymät ja ekosysteemit, joissa voidaan lyhyiden matkojen sisällä hyödyntää materiaalivirtoja. Toimialojen välinen yhteistyö on tärkeä osa kestäviä uusia avauksia. Tarvitaan ennakkoluulotonta yhdessä tekemistä, uutta teknologiaa sekä uudenlaisia ohjausjärjestelmiä, joissa lähtökohtana on yksityiskohtainen tieto raaka-aineista, niiden saatavuudesta ja sijainnista. Hyvin usein tarvitaan myös lainsäätäjän apua. Alueellisista keskittymistä lienee klassisimpia esimerkkejä Palopuron agroekologinen symbioosi -pilotti, jossa ruoantuotannon eri toimijat, tuottajat, elintarvikkeiden jalostajat ja energiatoimijat toimivat paikallisesti yhdessä ja erilaiset raaka-aine-, ravinne- ja sivuvirrat hyödynnetään tässä kestävässä elintarviketuotantomallissa. Palopuron pilotista syntynyt Knehtilän tila pystyy tuotteidensa brändäyksessä hyödyntämään ekologisen tuotantotavan ja saa siten lisäarvoa tuotteilleen. Toimialoja ylittäviä esimerkkejä on paperiteollisuuden kuitulietteen käyttö maataloudessa maanparanteena ja Keski-Suomessa tutkimuksen alla oleva idea biojätteestä valmistettujen orgaanisten happojen käytöstä metallien talteenotossa sekä Pohjois-Karjalan Biohiiliohjelma, joka tukee biohiileen perustuvan liiketoiminnan kehittämistä sekä uusien biohiilituotteiden ja käyttökonseptien kehittämistä ennakkoluulottomasti eri toimialojen yli.

Kiehtovia esimerkkejä ja kunnianhimoisia suunnitelmia on vuosien varrelta lukuisia, mutta moni on hiipunut kesken kehitystyön – onko nyt vihdoinkin oikea aika taloudellisesti kannattavien, kestävän kehityksen mukaisten ja monimuotoisuutta tukevien biotalousklustereiden nousulle? Jotka nousevat alueiden vahvuuksien, osaamisen ja erilaistumisen voimasta?

Työvälineitä biokiertotalouden edistäjille:

Biomassa-atlas:

• koko Suomen kattavat paikkatietoaineistot biomassoista: maa- ja metsätalouden kasvibiomassat, lannat, teollisuuden ja yhdyskuntien biohajoavat jätteet ja lietteet
• voidaan käyttää biojalostamoinvestointien ja raaka-ainehankintojen suunnitteluun

Biokaasulaskuri:

• palvelee maatilamittakaavan biokaasuntuotantoa
• tarkoitettu alustavan biokaasulaitossuunnitelman kannattavuuden ja investointihinnan arviointiin, laskurissa voi myös vertailla eri energiantuotanto- ja -hyödyntämismuotojen kannattavuutta sekä arvioida käsittelyjäännöksen lannoituskäyttöpotentiaalia

Kansikuva: Lakkakääpä/ Urmas Ojango, Flickr.