Onko laadukas talousvesi itsestäänselvä raaka-aine?

Blogi - Julkaistu 11.5.2018

Suomi on tuhansien järvien maa, jonka runsaista ja puhtaista vesivaroista saa olla ylpeä. Kukapa ei olisi kuullut tällaisia toteamuksia keskusteluissa, jotka koskevat vettä ja sen merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle. Vaikka tässä väitteessä on totuuden siemen, johtaa se myös helposti käsitykseen vedestä itsestäänselvyytenä.

Suomen ympäristökeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreessa selvityksessä ilmeni, että esimerkiksi elintarviketeollisuudessa käytetyn veden laatuun liittyvät auditoinnit ovat vielä harvinaisuus, vaikka muiden keskeisten raaka-aineiden osalta niitä on tehty jo pitkään. Haastattelututkimuksessa ilmeni myös, että juuri korkealaatuinen talousvesi on myös edellytys poikkeuksellisen korkealaatuisille elintarvikkeille – seikka, jota ymmärretään ja hyödynnetään toistaiseksi puutteellisesti esimerkiksi tuotteiden markkinoinnissa.

Haastatteluvastausten mukaan elintarviketeollisuuden ja vesihuollon yhteistyön kehitys on toimijoiden mukaan ollut suotuisaa. Merkittävimmät kehitystarpeet liittyvät häiriötilanteista, kuten putkirikoista, tiedottamisen ripeyteen. Vastuu ei kuitenkaan ole yksin vesihuoltolaitoksella – myös asiakkaiden on pidettävä huolta yhteystietojensa ajantasaisuudesta.

Vesitilinpito on työkalu, jolla veden merkitys kansantaloudelle voidaan tehdä näkyväksi ja mahdollistaa veden käyttöön liittyvät taloudelliset tarkastelut. Olin hiljattain toteuttamassa Suomen kansantalouden vesitilinpitoa. Siinä laadittiin tarkka kuva peräti 195 toimialan – uusi maailmanennätys sarallaan – vedenotosta ja –käytöstä. Vesitilinpito toimii lähtömateriaalina, kun haluamme tietää, miten tehokkaasti eri toimialat käyttävät vettä ja kuinka paljon vettä käytetään eri hyödykkeiden valmistamiseen huomioiden valmistuksen koko elinkaari raaka-aine- ja välituotekäyttöineen. Suomessa sellun ja paperin valmistus on selvästi vesi-intensiivisin toimiala Suomessa. Sen sijaan kotimaisen elintarviketuotannon osuus on vain joitakin prosentteja, kun se maailmanlaajuisesti tarkasteltuna on keinokastelun vuoksi jopa noin 70 prosenttia.

Kirjoittaja Jani Salminen toimii erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa.

Yhteydenotot: jani.salminen(@)ymparisto.fi

Lisätietoja:
Meriläinen P., Salminen J., Britschgi R., Nystén T, Pitkänen T. (2017) Esiselvitys yhdyskuntien ja ruoantuotannon veden käytön riskien hallinnasta ja mahdollisuuksista. 
Salminen J., Tikkanen S., Koskiaho J. (toim.) (2017) Kohti vesiviisasta kiertotaloutta.

Kirjoitus on julkaistu 11.5.2018