Metsätalouden ilmastokestävyyden ja luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen uutta tietoa ja työkaluja Hiilestä kiinni -tutkimus- ja innovaatio -ohjelmasta

Uutinen - Julkaistu 26.10.2022

Monitieteisen ohjelman hankkeissa syvennytään mm. keinoihin, joiden avulla metsien ja niiden maaperän hiilensidontaa sekä luonnon monimuotoisuutta voidaan vahvistaa. Lisäksi hankkeissa tuetaan maanomistajia ilmastokestävien toimintatapojen omaksumisessa.

Maankäyttösektorin Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuudesta on rahoitettu yli sata hanketta, joista 15 on monitieteisiä tutkimus- ja innovaatiohankkeita. Niissä tutkitaan maa- ja metsätalouden sekä maankäytön vaikutuksia ilmastolle, luonnon monimuotoisuudelle sekä vesistöille.

Tutkimustulokset välittyvät mm. metsänhoidon suositusten päivitysten sekä kasvihuonekaasuinventaarion tietopohjan vahvistumisen kautta niin yksittäisen maanomistajan kuin alue- ja valtakunnan tason päätöksenteon tueksi.

”Hiilestä kiinni -tutkimus ja innovaatio-ohjelma on erittäin merkittävä kansallinen panostus ilmastoratkaisujen tutkimukseen ja kehittämiseen”, ohjelmapäällikkönä viime viikolla aloittanut Mikko Pohjola luonnehtii kokonaisrahoitukseltaan 16 miljoonan euron tutkimus- ja innovaatio-ohjelmaa.

Ohjelmassa tuotettu tieto vastaa akuutteihinkin haasteisiin

Metsien hoitoa ja käyttöä koskevissa päätöksissä on luovittava ilmasto- ja vesistövaikutusten sekä luonnon monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden keskellä. Näiden yhteensovittaminen toisiinsa ja metsätalouden muihin tavoitteisiin on keskinäisriippuvuuksien ja ristikkäisvaikutusten vuoksi monimutkaista. Tämä pätee erityisesti Suomelle ominaisiin suometsiin.

”Suometsissä keskeinen tekijä on vedenpinnan korkeus, johon vaikuttavat mm. puuston kasvu, sää ja ihmisen toiminta, kuten ojittaminen. Vedenpinnan korkeus taas vaikuttaa metsien kasvuun”, Luonnonvarakeskuksen tutkija Päivi Väänänen avaa.

Suometsien ilmastovaikutukset ovat merkittäviä paitsi näiden metsien pinta-alan, myös niihin sitoutuneiden kasvihuonekaasujen vuoksi. Suometsiin liittyvät toimet ovatkin keskeisessä osassa myös parhaillaan eduskunnassa käsiteltävissä maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa ja metsätalouden uudessa METKA-kannustejärjestelmässä sekä kansallisen metsästrategian uudistuksessa.

”Kivennäismaametsiin verrattuna suometsien maaperässä voi olla helposti kymmenkertainen määrä varastoitunutta hiiltä, joka hajoaa, kun turve pääsee veden pinnan laskun vuoksi tekemisiin hapen kanssa. Jos metsän kuivatuksessa on ongelmia, suometsistä pääsee ilmaan myös metaania, joka on hiilidioksidiakin voimakkaampi kasvihuonekaasu”, tutkija jatkaa.

Väänänen on mukana Luonnonvarakeskuksen, Suomen metsäkeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston SuoHitu-hankkeessa. Hanke syventyy suometsien hiilivaraston muutoksiin tuhkalannoitetuissa suometsissä. Tuhkalannoituksessa maaperän fosforin ja kaliumin puutteista johtuvaa ravinteiden epätasapainoa korjataan levittämällä bioenergiantuotannon sivuvirtana kertyvää tuhkaa metsään.

”Suometsien tuhkalannoitus on yksi vaikuttavimmista keinoista lisätä metsien hiilinieluja ja -varastoja. Sen on todettu lisäävän puuston kasvua voimakkaasti jopa kymmenien vuosien ajaksi”, Väänänen tiivistää.

Tuhkalannoituksella on Suomessa vuosikymmenten perinteet niin käytännössä kuin tutkimuksessa, mikä mahdollistaa pitkäaikaisvaikutusten tutkimuksen eri puolilla maata sijaitsevissa kohteissa.

”Ilmastovaikutusten arvioinnin kannalta on puuston lisäksi huomioitava tuhkalannoituksen pitkäaikaisvaikutukset maaperään, joista on toistaiseksi vähän tietoa ja jotka ovat hyvin mutkikkaita. Hiilivaraston ohella valtaosa luonnon monimuotoisuudesta on maaperässä. Hankkeessamme paneudutaankin siihen, miten tuhkalannoitus vaikuttaa maaperän hiilivarastoihin, mikrobeihin ja niiden monimuotoisuuteen”, Väänänen kertoo.

Hankkeessa tuotetun tiedon avulla voidaan erotella kohteita, joita kannattaa tuhkalannoittaa ja joita taas ei.

”Koska tuhkalannoituksen maaperävaikutuksia ei täysin tunneta, joissain kohteissa se voi lisätä hiilidioksidin vapautumista turpeesta. Tällöin maaperän päästöt pienentävät tuhkalannoituksella saavutettavia ilmastohyötyjä. Kohdistamalla lannoituksia optimaalisesti ja kontrolloimalla vedenpinnan korkeutta voitaisiin potentiaalisesti saavuttaa jopa aiempia arvioita suuremmat päästövähennykset ja vähentää suometsätalouden vesistövaikutuksia”, Väänänen valaisee.

Monitieteisyys ja yhteistyö tukevat monimutkaisten ongelmien ratkaisua

Matemaattisten mallinnusten kehittäminen on Väänäsen mukaan vienyt metsien ja metsätalouden ilmastovaikutusten tutkimusta valtavasti eteenpäin viime vuosikymmeninä. Hiilestä kiinni -tutkimus- ja innovaatio-ohjelmassa suomalaisen ilmastotutkimuksen jatkuvuutta pyritään vahvistamaan tukemalla erityisesti tieteellisen uransa alussa olevia tutkijoita.

”Kotimaisen tutkimuksen tulevaisuuden kannalta on välttämätöntä, että tarjoamme nuorille tutkijoille ympäristön ja edellytykset, joissa kehittyä maailman huipulle”, T&I-ohjelmaa vetävä Pohjola painottaa.

Yksi ohjelmassa mukana olevista tutkijoista on paikkatietoihin perehtynyt Luonnonvarakeskuksen tutkija Aura Salmivaara. Salmivaara on mukana hyvin laaja-alaisessa Luonnonvarakeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen Hiili-polku hankkeessa, joka nojaa paikalliseen yhteistoimijuuteen Puruveden alueella. Hankkeessa pureudutaan metsien puuston ja maaperän hiilivarastojen laskemiseen sekä huomioidaan vesistö- ja monimuotoisuusvaikutukset.

”Tavoitteenamme on tunnistaa sekä kohteet että menetelmät, joissa on suurin potentiaali hiilensidonnan kannalta. Lisäksi tuemme ja kannustamme metsänomistajia tutkimustietoon pohjautuviin metsänkäsittely ja -hoitotapoihin, joissa kiinnitetään ilmastovaikutusten lisäksi huomiota luonnon monimuotoisuuteen ja vesienhallintaan”, Salmivaara kertoo.

Hankkeessa hyödynnetään myös yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellisiä lähestymistapoja, kuten maailmallakin kovassa nosteessa olevaa tuuppausta. Tuuppauksella tarkoitetaan ihmisten valintojen ohjaamista kohti haluttua päämäärää niin, että vaikutetaan mm. toimintaympäristöön ja tarjolla oleviin vaihtoehtoihin.

”Hankkeen perusideana onkin ottaa aluetasolla yhdessä haltuun koko ketju tutkimustiedosta ja mallinnuksesta aina metsänomistajien neuvontatilanteeseen saakka”, Salmivaara kiteyttää.

Hanke hyödyntää kansanvälisissä Operandum- ja Freshabit- hankkeissa luotuja yhteistyöverkostoja. Verkostoissa metsänomistajat voivat oppia myös toinen toisiltaan.

”Ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvät ongelmat ovat aikakautemme keskeisimmät haasteet. Siksi myös niiden ratkaisut vaativat laaja-alaista tieteidenvälistä ja vahvasti eri toimijoiden yhteistyöhön nojaavaa lähestymistapaa”, ohjelmapäällikkö Pohjola toteaa.

Maa- ja metsätalousministeriön koordinoiman Hiilestä kiinni -ilmastotoimenpidekokonaisuuden tavoitteena on vahvistaa maankäyttösektorin ilmastotyöhön liittyvää osaamista ja tietopohjaa sekä tukea maataloustuottajia, metsänomistajia ja muita maankäytöstä päättäviä tahoja ilmastokestävien toimintatapojen kehittämisessä ja käyttöönotossa. Lisätietoja kokonaisuudesta sekä tiedot jo rahoitetuista hankkeista löytyvät osoitteessa mmm.fi/maankäyttösektorin-ilmastosuunnitelma