Metsät ovat Suomen hiilisampo

Blogi - Julkaistu 10.5.2017

Hiili on elämän, kasvien, ravintoketjun ja uusiutuvien raaka-aineiden keskeinen rakennusosa. Tavoitteena on, että hiili kiertää luonnon prosessissa, mutta sitä ei lisätä ilmakehään fossiilisista varastoista. Energia on tuotettava uusiutuvista lähteistä. Lisäksi energiatehokkuus on nostettava uudelle tasolle.

Pariisin ilmastosopimuksen mukaan Suomen on vähennettävä kasvihuonekaasupäästöjä 40 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tämä merkitsee radikaalia vähennystä fossiilisten polttoaineiden, öljyn, kivihiilen ja maakaasun käyttöön.

Sitran tilaaman ja Climate Analyticsin toteuttaman selvityksen mukaan ilmastotavoitteet ovat niin kovat, että päästöjen vähentäminen ei yksin riitä. Sen lisäksi tarvitaan uutta tekniikkaa ja menetelmiä hiilen sitomiseksi ja varastoimiseksi ilmasta. Tämä on kallista, mutta silti halvempaa kuin ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien, kuten aavikoitumisen, ruuan ja veden puutteen ja kansainvaelluksien kustannukset.

Ilmastonmuutoksen hillinnän, päästöjen vähentämisen ja hiilen sidonnan arvioidaan maksavan tulevina vuosikymmeninä pelkästään Suomessa jopa satoja miljoonia. 

Korvaus kannustaisi varastoimaan hiiltä metsiin

Suomen metsät sitovat ja varastoivat hiiltä. Puulla ja metsien biomassalla voidaan korvata sellaisia raaka-aineita ja energiatuotteita, joiden valmistus vaatii paljon energiaa ja tuottaa runsaasti kasvihuonekaasuja.

Hiilen sitominen ja varastointi metsiin, puustoon ja maaperään voidaan nähdä arvokkaana ekosysteemipalveluna. Tähän saakka metsänkasvatusta ja hakkuita on optimoitu niin, että metsästä saadaan parhaat mahdolliset hakkuutulot. Sen rinnalla metsänomistajat voisivat ottaa tavoitteeksi hiilen varastoinnin metsiin ja siitä voitaisiin maksaa heille korvausta.

Hiilen sidonta ja varastointi edellyttävät metsänhoito-ohjeiden muuttamista kankailla ja soilla. Ajatukseni on, että metsänomistajat voisivat tulevaisuudessa samanaikaisesti kasvattaa metsää ja varastoida hiiltä metsiin ekosysteemipalveluna sekä saada molemmista tuloja. Teknisten laitteiden kehittäminen ja käyttö hiilidioksidin sitomiseksi suoraan ilmakehästä maksaa, mutta se tuo myös vertailuarvon metsien hiilensidontapalvelulle.

Nyt on aika tarkastella ennakoiden eri vaihtoehtoja, olla avoin ajatuksille ja valmistautua tekemään kestäviä valintoja. Metsänomistajilla on monia tavoitteita metsänhoidossa. Sama mahdollisuus on Suomella.

 

Kirjoittaja Juhani Pyykkönen on biotalouden johtava asiantuntija Suomen metsäkeskuksessa. 

Yhteydenotot: puhelin 044 710 4203, sähköposti juhani.pyykkonen(@)metsakeskus.fi

Kuusenkerkkä.
Puiden neulaset nappaavat hiilidioksidia ilmaraoilla.

*  *  *

Mikä on Suomi-ruuan valtti maailmalla? Miltä näyttää uudistunut metsästäjätutkinto? Vieläkö jokien pohjista löytyy helmisimpukoita? Farmarissa selviää myös, mitä erityistä on kotipihan raparperissa ja miten lannasta syntyy seteleitä ravinteita kierrättämällä.

Farmarissa tapaat maa- ja metsätalousministeriön, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen, Maanmittauslaitoksen, Maaseutuviraston, Luonnonvarakeskuksen, Suomen metsäkeskuksen ja Suomen riistakeskuksen asiantuntijat. Aalto-yliopiston ja Iskun toteuttamalla osastolla näkyy 100-vuotiaan Suomen kunniaksi kotimainen muotoiluosaaminen ja uusiutuvat materiaalit. Nähdään Farmarissa Seinäjoella 14.–17. kesäkuuta!

Kirjoitus on osa Tunne biotalous -blogisarjaa, jossa Farmarin Biotalousosaston yhteistyökumppanit esittäytyvät. Blogisarjan kirjoitukset julkaistaan touko-kesäkuussa biotalous.fi -sivustolla.


Lue seuraava artikkeli: Suomalainen ruoka kaukomailta katsottuna »