Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen on tiedettä ja tekoja
Blogi - Julkaistu 28.3.2017
28.3.2017
Puupohjaisten tuotteiden kysyntä on merkittävässä kasvussa, kun fossiilisia tuotteita korvataan uusiutuvilla. Sen seurauksena Suomen talousmetsistä tullaan jatkossa korjaamaan nykyistä enemmän puuta. Uhanalaisten metsälajien kohtalossa ei ensi sijassa ole kyse hakkuumäärien suuruudesta vaan monimuotoisuustoimien riittävyydestä.
Tutkijoiden julkilausuman 24.3. mukaan metsien nykykäyttö – tarkoittaen vuotuista puunkorjuumäärää – ei ole kestävää, koska metsälajeja tulee todennäköisesti häviämään Suomesta seuraavan 50 vuoden aikana.
Lajien uhanalaisuustarkastelu ja häviämistodennäköisyyksien arviointi on tiedettä. Suoran yhteyden vetäminen metsälajien uhanalaisuuden ja nykyisen puunkorjuutason kestävyyden välille on tutkijajoukon mielipide, joka ruokkii metsätalouden ja luonnonsuojelun vastakkainasettelua ja hyljeksii näkemystä siitä, että lajien häviämisriskiä hallitaan monimuotoisuustoimenpiteillä.
Valtion tutkimuslaitosten tuoreen biotalousskenaario-selvityksen keskeinen päätelmä oli, että metsäbiotalouteen liittyvän puun käytön lisääminen voi olla ekologisesti kestävää, jos metsien monimuotoisuutta turvaavia ohjauskeinoja ja toimintatapoja tehostetaan.
Myöskään laaja, Jyväskylän yliopiston vetämä tutkija- ja asiantuntijaryhmä ELITE ei päätynyt suosittelemaan runkopuun korjuun vähentämistä keinona, jolla metsäelinympäristön tilannetta parannetaan osana heikentyneiden elinympäristöjen tilan edistämistä.
Sen sijaan molempien tarkasteluiden lopputulemana on, että monimuotoisuutta turvataan parhaiten esimerkiksi edistämällä metsien suojelua, lisäämällä lahopuun ja säästöpuiden määrää talousmetsissä ja tekemällä luonnonhoidollisia kulotuksia.
Monimuotoisuuden turvaaminen kietoutuu metsätalouteen
Monimuotoisuustoimenpiteiden käytön lisääminen kietoutuu monella tapaa metsätalouteen. Tarvitaan hyvää metsänhoitoa, joka auttaa varmistamaan, että puuta riittää jatkossakin moneen tarkoitukseen.
Metsätalouden vuoksi metsäalan ammattilaiset ja metsiensä käsittelystä päättävät metsänomistajat ovat säännöllisesti vuorovaikutuksessa keskenään. Suuri kontaktien määrä on merkittävä mahdollisuus lisätä yksityismetsänomistajien tietoa monimuotoisuuskeinojen käytöstä.
Tarvitaan myös metsätalouden ja yhteiskunnan päätöksentekijöiden selkeä tahto huolehtia monimuotoisuudesta hakkuiden rinnalla. Metsäala on viime aikoina vedonnut lukuisia kertoja Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta turvaavaan METSO-ohjelman rahoituksen puolesta.
Valtion maksama korvaus tekee suojelusta metsänomistajille taloudellisesti kestävän vaihtoehdon niissä metsissä, joissa hakkuiden ja luontoarvojen turvaamisen yhdistäminen ei toimi.
Myös metsätalouden ulkopuolelle jäävien elinympäristöjen hoito- ja ennallistamistyöt tarvitsevat laskutusosoitteen. Niiden toteuttaminen olisi liki mahdotonta ilman metsätaloutta, jonka piiristä löytyvät tarvittavat henkilöt, osaaminen, paikkatieto ja käytettävät koneet.
Talousmetsien luonnonhoidolla lajien uhanalaiskehitystä vastaan
Talousmetsien luonnonhoito on monimuotoisuuden kehittymisen kannalta kaikkein laajavaikutteisin työkalu. Se pitäää sisällään vuosittain noin miljoonalla hehtaarilla käytössä olevia keinoja, joilla huolehditaan monimuotoisuuteen, virkistyskäyttöön, maisemaan, vesiensuojeluun ja metsien kulttuuriperintöön liittyvistä tavoitteista.
Luonnonhoitokeinot on kuvattu kattavasti metsä- ja ympäristöalan yhdessä laatimissa Metsänhoidon suosituksissa. Suositukset ovat tutkimustietoon perustuva suunnitteluohje, joka kertoo kuinka talousmetsiin koskematta jätettävät alueet ja puusto kannattaa valita ja kohdentaa, kun tavoitteena on ekologinen vaikuttavuus yhdistettynä taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen.
Hyvä suunnitelma on sellainen, joka rakentuu realistisen tilannekuvan pohjalle. Etelä-Suomessa metsät ovat lähdes kokonaisuudessaan metsätaloustoiminnan muuttamia. Monet uhanalaiset lajit esiintyvät vain pieninä populaatioina jäljellä olevissa luonnontilaisissa metsissä. Populaatioiden häviämisriskiä voidaan hallita alueellisesti keskitetyillä suojelutoimenpiteillä ja suojelualueiden ennallistamisella.
Hakkuissa ja metsänhoidossa on tärkeää varmistaa, että nyt elinvoimaiset ja silmälläpidettävät lajit eivät päädy uhanalaisiksi. Asiaan voidaan vaikuttaa uudistushakkuuikäisten metsien lisäksi myös taimikoissa ja kasvatusmetsissä.
Koska kaikenlainen metsänkäsittely tulee lisääntymään puunkorjuun kasvun myötä, on luontevaa, että talousmetsien luonnonhoidon suositusten käyttöön kiinnitetään metsätaloudessa nyt erityistä huomiota. Esimerkiksi metsätaloustoimijoiden yhteisessä Monimetsä-hankkeessa kehitetään parhaillaan suositeltavien keinojen käyttöä lisääviä toimintamalleja.
Järkevästi toimiva metsäbiotalous voi olla selkeästi enemmän osa ratkaisua, kuin ongelmaa metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Silloinkin, kun metsien puunkorjuumäärää lisätään puuston kasvun puitteissa.
Nykymetsätalous on siitä hyvä maankäyttömuoto, että monimuotoisuus pysyy rinnalla, jos on tahtoa ja rahaa.
Blogin kirjoittaja, projektipäällikkö Lauri Saaristo, FM (biologia) toimii Tapio Oy:ssä asiantuntijatehtävissä, joissa tarvitaan osaamista metsäluonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden turvaamisen keinoista. Puh. 040 573 9168, lauri.saaristo@tapio.fi
Lisätietoa: Metsänhoidon suositukset talousmetsien luonnonhoitoon, työopas