Metsähakkeesta tuli Venäjän-tuonnin seisahduttua pula, turpeen varmuusvarastointi alkoi

Case - Julkaistu 8.11.2022

Suomessa käytettävästä kaukolämmöstä yli kolmannes tuotetaan puupohjaisilla polttoaineilla. Venäjältä tuodun metsähakkeen osuus kaikesta kaukolämmöstä on ollut reilut viisi prosenttia.

Hallituksen energiapolitiikka saattaa vaikuttaa sitä sivusta seuraavasta poukkoilevalta: kun turvetuotantoa on ensin ajettu muutama vuosi näkyvästi alas, tänä syksynä uutisissa on kerrottu turpeen varmuusvarastoinnin alkamisesta.

Ukrainan tapahtumien myötä polttoaineiden saatavuuden varmistamisesta on tullut entistä tärkeämpää, energia-asiantuntija Heini Tirri-Kokkonen Huoltovarmuuskeskuksesta sanoo.

Kaukolämmöntuotanto puupohjaisilla polttoaineilla on kasvanut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Niillä on korvattu fossiilisia polttoaineita ja turvetta.

Vuonna 2011 metsähakkeella tuotettiin 14 prosenttia Suomen kaukolämmöstä. Viime vuonna osuus oli 23 prosenttia. Lisäksi viime vuonna 14 prosenttia kaukolämmöstä tuotettiin teollisuuden puutähteillä, kun kymmenen vuotta aikaisemmin puutähteiden osuus oli 8 prosenttia.

Venäjän puu on korvattava muulla

Lämmöntuotantoon viime vuonna käytetystä metsähakkeesta noin neljäsosa oli tuontia Venäjältä.

”Venäjän puu on korvattava muulla. Vaihtoehdot siihen ovat kotimainen puupolttoaine, jonka saanti riippuu muun muassa metsäteollisuuden suhdanteista, tai muut polttoaineet sekä energiansäästö”, Tirri-Kokkonen toteaa.

Hallitusohjelmassa tavoitteena on, että turpeen käyttö puolitetaan vuoteen 2030 mennessä.

Turpeen käytön kritiikki kohdistuu siihen, että uutta turvetta muodostuu verrattain hitaasti: turve ei siis ole samanlainen uusiutuva polttoaine kuin metsähake. Samasta syystä turve tuottaa laskennallisesti metsähaketta suuremmat kasvihuonekaasupäästöt. Myös turvetuotannon vaikutukset vesistöihin puhuttavat säännöllisesti.

Asioilla on kuitenkin puolensa. Liian nopea muutos ei ole hyväksi huoltovarmuudelle eikä elinkeinoelämälle.

”Turpeella on tärkeä rooli energiahuollon turvaamisessa erityisesti siirtymäkaudella. Tavoitteet mennä kohti vähähiilistä yhteiskuntaa kuitenkin säilyvät”, Tirri-Kokkonen toteaa.

Siirtymäkausi tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin fossiilisia polttoaineita korvataan uusiutuvilla.

Turvetta ja puuta voidaan lämpökattiloissa korvata osin toisillaan. Siitä johtuu, että puun saannin heikentyessä turpeen käyttö yleensä kasvaa.

Metsähakkeen saatavuutta parannetaan

Huhtikuussa, kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan oli käynnistynyt, vasta perustettu varautumisen ministerityöryhmä tunnusti paitsi kotimaisen hakkeen myös turpeen merkityksen huoltovarmuudelle.

Ministerityöryhmä päätti parantaa metsähakkeen saatavuutta muun muassa kestävän metsätalouden rahoituksen tukia korottamalla ja puuterminaaliverkostoa kasvattamalla. Samalla työryhmä päätti turpeen varmuusvarastojen perustamisesta.

”Turpeen varmuusvarastointi turvaa osaltaan jo tätä lämmityskautta. On kuitenkin katsottava myös talven yli ja tehtävä muitakin varautumistoimia. Mitä etupainotteisemmin niitä tehdään, sen parempi”, Tirri-Kokkonen toteaa.

”Edessä on energiahuollon osalta erilainen talvi. Miten tiukaksi tilanne eri energialajien osalta lopulta muotoutuu, riippuu monesta asiasta, esimerkiksi suhdanteista ja sääolosuhteista. Energiansäästö on nyt tavallistakin tärkeämpää.”

Kolmenlaista varastointia

Huoltovarmuuskeskuksen toiminnan tavoite on turvata yhteiskunnan kriittisiä toimintoja, jotta yhteiskunta pystyy toimimaan myös kriisitilanteessa mahdollisimman vähin häiriöin.

Polttoaineiden saatavuutta turvataan lakisääteisesti kolmentyyppisellä varastoinnilla. Lisäksi toiminnanharjoittajien oma varautuminen on tärkeä osa kokonaisuutta.

Turvavarastot ovat polttoaineen toimittajien omaisuutta. Huoltovarmuuskeskus maksaa toimittajille korvausta vapaaehtoisesta turvavarastoinnista. Turpeen turvavarastoinnin houkuttelevuus on laskenut: turvavarastoissa on nyt 0,7 terawattitunnin edestä turvetta, kun määrä on ollut aikaisempina vuosina noin 3 terawattituntia.

Varmuusvarastot eivät ole toimittajien omaisuutta, vaan ne kuuluvat valtiolle. Valtio tekee päätökset varmuusvarastojen suuruudesta, ja niiden koko on salassa pidettävää tietoa. Turpeelle perustettiin varmuusvarastot ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Niiden suuruusluokaksi on kerrottu 20–30 prosenttia tulevan lämmityskauden energiaturpeen arvioidusta tarpeesta.

Velvoitevarastoinnilla turvataan fossiilisten polttoaineiden (öljyn, maakaasun ja kivihiilen) saatavuus. Maahantuojilla on velvollisuus varastoida tietty osuus Suomeen tuomastaan polttoainemäärästä, ja osin velvoitevarastointi koskee myös käyttäjiä. Velvoitevarastojen lisäksi fossiilisilla polttoaineilla on varmuusvarastot.

Artikkelin kirjoittaja on Biotalous.fi:n toimittaja Heli Virtanen, Tapio, heli.virtanen(at)tapio.fi.