Kestävä kasvu ja vahva talous – Suomen mepit ajavat biotalouden ratkaisuja EU:ssa

Case - Julkaistu 21.2.2025

Euroopan unioni on päivittämässä biotalousstrategiaansa sekä lakeja kiertotaloudesta ja bioteknologiasta. Kysyimme Suomen europarlamentaarikoilta, kuinka biotalouden kestävää kasvua olisi syytä vauhdittaa.

Uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö, innovaatiot ja teolliset investoinnit ovat tärkeä osa eurooppalaista biotaloutta. Suomen europarlamentaarikot Elsi Katainen ja Katri Kulmuni  (Keskusta, Renew Europe) sekä Merja Kyllönen ja Jussi Saramo (Vasemmistoliitto, The Left) kertoivat, mitä biotalous heille merkitsee ja millä keinoilla sen kestävä kasvu varmistetaan.

Mitä biotalous merkitsee mepeille?

Biotaloutta määritellessään mepit yhdistävät sen kestävään uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön ja hyvinvoinnin vahvistamiseen.

”Biotalous merkitsee minulle ennen kaikkea uusiutuvien resurssien viisasta käyttöä hyvinvointimme lisäämiseksi. Biotalouden avulla voimme siirtyä fossiilisiin raaka-aineisiin perustuvasta mallista kohti nykyistä kestävämpää kulutusta, parantaa omavaraisuuttamme sekä luoda työtä ja toimeliaisuutta erityisesti maaseudulle, missä uusiutuvat resurssimme sijaitsevat. Biotalous on myös merkittävä työllistäjä ja hyvinvoinnin luoja niin kaupunki- kuin maaseutualueilla”, kuvaa Elsi Katainen.

”Ilmastonmuutos ja luontokato ovat aikakautemme suurimmat kriisit, joten oikeudenmukainen vihreä siirtymä on tärkein asia, jota me poliitikot voimme edistää. Oikein toteutettuna biotalous auttaa siirtymässä kohti kestävämpää tulevaisuutta, sillä se tarjoaa uusiutuvia vaihtoehtoja fossiilipohjaisille materiaaleille. Sen menestys riippuu kuitenkin vastuullisesta luonnonvarojen hallinnasta, jolla varmistetaan, että metsät ja muut ekosysteemit pysyvät terveinä”, sanoo Jussi Saramo.

Merja Kyllönen nostaa lisäksi tutkimustyön keskeiseksi osaksi tulevaisuuteen katsovaa biotalouden tekemistä ja Katri Kulmuni huomauttaa, että talonpoikainen sanonta siitä, että talo pitää jättää paremmassa kunnossa seuraavalle sukupolvelle, pätee koko planeettaamme.

Kuinka biotalouden painoarvoa teollisuuspolitiikassa voi kasvattaa?

EU:n komissiossa biotalouden koordinaatio on aiemmin ollut Tutkimus ja innovointi -yksiköllä (DG RTD), jonka tavoitteena on mm. auttaa luomaan kasvua ja työpaikkoja. Vastuu on nyt siirtymässä Ympäristöyksikölle (DG ENVI). Miten uudessa tilanteessa voidaan varmistaa biotalouden painoarvo, jotta EU:n kilpailukyky vahvistuisi, alalle saataisiin lisää investointeja ja teollisuus voisi uudistua kestävästi?

Katri Kulmuni painottaa, että sekä ilmasto- että teollisuuspolitiikan päämääränä tulee olla puhtaan teollisuuden investointien lisääminen EU:n alueella. ”Ylisääntely, joka haittaa teollisuutta ja sen seurauksena myös taloutta, ei ole ratkaisu ongelmiin, vaan osa ongelmaa. On tuettava innovaatioita ja vähäpäästöisen teknologian kehittämistä.”

Elsi Katainen huomauttaa, että kestävämmät tuotteet eivät tällä hetkellä pärjää hintakilpailussa fossiilituotteille. Hän kuitenkin ennakoi, että EU:n tavoitteiden mukainen päästöjen ja muiden ulkoisvaikutusten hinnoittelu tullee muuttamaan tätä tasapainoa biotuotteiden hyväksi.

Jussi Saramo pitää tärkeänä, että innovaatioiden pysymistä Euroopassa tuetaan, koska tällä hetkellä monet innovaatiot kaupallistetaan Euroopan ulkopuolella. Biopohjaisessa teollisuudessa hän näkee mahdollisuuden kytkeytyä vahvemmin kiertotalouden edistämiseen. Arvokkaita biopohjaisia tuotteita voi valmistaa nyt jätteinä pidetyistä raaka-aineista.

Merja Kyllönen nostaa keinovalikoimaan myös kansallisia toimia. Selkeän ja johdonmukaisen lainsäädännön kehittäminen tukisi biotalouden kehitystä: ”Tämä voi sisältää kansallisesti esimerkiksi alennettuja veroja biopohjaisille tuotteille, laajemmin kierrätysmateriaalien käytön edistämistä sekä ympäristöystävällisten käytäntöjen kannustamista.”

Kyllösen mukaan tarvitaan rahoitusta startupeille ja investointeja innovaatioihin. Muina keinoina hän nostaa koulutuksen ja osaamisen sekä kansainvälisen yhteistyön vahvistamisen. Biopohjaisten tuotteiden kysyntää voisi edistää lisäämällä kuluttajien ja yritysten tietoisuutta biotalouden eduista.

”Infra on myös aina vahva vaikuttaja, eli investoinnit infraan, joka tukee biotalouden kehittämistä, esim. biojalostamoihin ja kiertotalouden ratkaisuihin”, Kyllönen toteaa.

Komissiolla on ohjauskeinoja biotalouden kestävän kasvun vauhdittamiseen

Uuden komission toimilla ja ohjausinstrumenteilla voi vauhdittaa biotalouden kestävää kasvua. On tärkeää, että eri pääosastoja ja politiikka-aloja hyödynnetään biotalouden kilpailukyvyn kehittämisessä.

Kulmuni kertoo, että komissio on ilmoittanut mm. investoinneista puhtaan energian infrastruktuuriin ja teknologioihin. Se aikoo myös edistää uusiomateriaalien kysyntää markkinoilla ja perustaa jätteiden sisämarkkinat uuden kiertotaloussäädöksen avulla. Kulmuni huomauttaa, että suomalaiset ovat tässä olleet edelläkävijöitä, esimerkiksi pullojenkierrätyksessä. Velvoitteita alettiin säätää kaikille jäsenmaille vasta EU:n muovidirektiivissä vuosikymmeniä myöhemmin.

Kataisen mukaan kiertotalouden ja bioteknologian lainsäädännön läpikäymisen lisäksi komission pitää varmistaa, että biotalous on huomioitu EU:n rahoitusohjelmissa ja maaseudun kehittämisrahoituksessa. ”Myös erilaiset luvitusasiat on syytä perata, jotta uusien tuotteiden markkinoilletulo olisi suoraviivaista ja riittävän nopeaa. Kansallisesti olisi myös hyvä paneutua biotalousalan osaamiseen ja koulutukseen ja tehdä alasta mahdollisimman kiinnostava uravaihtoehto nuorille”, Katainen toteaa.

Saramo pitää komission tärkeimpinä toimina EU:n biotalousstrategian ajantasaistamista sekä kansallisten ja alueellisten strategioiden kehittämistä. ”Näiden strategioiden avulla meillä on mahdollisuus luoda selkeä polku kohti kestävää vihreää siirtymää. Samalla on tärkeää varmistaa luonnonvarojen vastuullinen hoitaminen. Olen huolissani komission kunnianhimon puutteesta ilmastopolitiikassa ja tulen läpi kauden seuraamaan tarkasti sen toimia. Meillä ei ole varaa jarruttaa hetkeksikään”, Saramo painottaa.

Kyllönen pitää tärkeinä kasvuun tähtääviä rahoitus- ja investointitukiohjelmia, esimerkiksi kiertotalouden ratkaisuihin ja uusiutuviin energialähteisiin. Rahoituksen parempi saatavuus voisi rohkaista yrityksiä investoimaan nykyistä enemmän kestäviin käytäntöihin ja teknologioihin. Hän peräänkuuluttaa myös biopohjaisten tuotteiden sertifiointimenettelyjen kehittämistä, jolloin voitaisiin vähentää byrokratiaa ja lisätä liiketoimintamahdollisuuksia.

”Koen, että biotalouden kasvu edellyttää myös asiantuntevaa työvoimaa. Komission tulisi panostaa tällä saralla myös jäsenmaissa tapahtuvaan koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen, jotta työntekijät voivat sopeutua uusiin teknologioihin ja käytäntöihin. Tämä voisi sisältää esimerkiksi yhteistyöohjelmia yliopistojen ja yritysten välillä”, Kyllönen esittää.

Biotalouteen vaikuttavan politiikan johdonmukaisuus puntarissa

Biotalous on kärsinyt siitä, että EU:n politiikkatoimet eivät ole johdonmukaisesti tukeneet toisiaan.

Jussi Saramo kuvaa tilannetta: ”Politiikan johdonmukaisuuden saavuttaminen biotaloudessa on haastavaa, koska se kattaa esimerkiksi maa- ja metsätalouden, energian ja teollisuuden aloja. Näillä kaikilla on omat erilaiset painopisteensä. Lisäksi jäsenvaltioiden biotalousrakenteet vaihtelevat keskenään.”

Johdonmukaisuuden parantamiseksi Saramo esittää, että EU:n tulisi keskittyä parempaan alakohtaiseen koordinointiin. Hän pitää tärkeänä myös mahdollisten päällekkäisyyksien ja hallinnollisen taakan vähentämistä.

Kulmuni nostaa esiin, että demokratiassa poliittisiin päätöksiin vaikuttavat erilaiset intressit ja arvopunninnat. Hänen mukaansa ympäristönsuojelun nimissä ei voi ajaa läpi mitä tahansa. ”Euroopan kilpailukyvyn parantaminen ja uusien työpaikkojen luominen tulisi olla myös biotalouden kehittämisessä mahdollisimman laajasti tunnustettu tavoite. Jos ajamme oman teollisuutemme Euroopassa alas, niin markkinat löytävät kyllä tuottajat muualta, mutta tuotanto tuskin tapahtuu silloin niin ympäristöystävällisesti kuin meillä”, Kulmuni arvioi.

Katainen toteaa, että kunnolliset vaikutustenarvioinnit kuuluvat hyvään lainsäädännön valmisteluun. Saramon mukaan tärkeitä ovat alueelliset indikaattorit, elinkaarianalyysit sekä monialaiset arvioinnit. Kulmuni korostaa arvioinnin puolueettomuutta, jotta luottamus säilyy. Kyllönen pitää monipuolisuutta tärkeänä; arviointien pitää huomioida taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset näkökohdat. Tällaisia ovat esimerkiksi elinkaarianalyysi (LCA) ja sosiaalisten vaikutusten arviointi (SIA). Hän pitää tärkeänä osallistavaa päätöksentekoa, jossa vahvistetaan sidosryhmien, kuten kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden ja teollisuuden, osallistumista toimiin ja arviointiin. Kyllönen arvostaa myös pilotointia ja kokeiluja, joissa testataan uusia biotalouden käytäntöjä ja arvioidaan niiden vaikutuksia käytännössä. Lisäksi hän kannustaa globaaleihin kumppanuuksiin: “Edistetään kansainvälistä yhteistyötä biotalouden alalla, jolloin voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja oppia muiden maiden kokemuksista.”

Voiko EU:n biotalousstrategia auttaa Suomea kaksinkertaistamaan biotalouden tuottaman arvonlisän?

Komission tiedotteen mukaan se tulee tarkastelemaan EU:n biotalousstrategiaa uudelleen vuoden 2025 loppuun mennessä. EU:n talouden vahvistamiseksi tarkastelussa otetaan huomioon nykyiset yhteiskunnalliset ja väestökehitykseen ja ympäristöön liittyvät haasteet sekä vahvistetaan biotalouden teollista ulottuvuutta ja yhteyksiä bioteknologiaan ja biovalmistukseen.

Suomen biotalousstrategiassa keskeistä on arvonlisän kestävä kasvattaminen, jopa kaksinkertaistaminen. Mepit löytävät useita tapoja, joilla EU:n biotalousstrategia voi tukea tähän tavoitteeseen pääsemistä.

Elsi Katainen arvioi, että Suomen tavoite on todella kunnianhimoinen ja sen saavuttaminen vaatii määrätietoisia toimia. Hän toteaa, että Suomessa tärkein osa-alue on metsäbiotalous, joten sen toimintaedellytysten varmistaminen on oleellista. Hän pitää metsäteollisuuden jalostusasteen nostoa välttämättömänä ja tärkeänä myös sivuvirtojen tehokkaampaa hyödyntämistä. Katainen kannustaa hakemaan rahoitusmuotoja, joilla päästäisiin tuotteiden kaupallistamiseen asti.

”Esimerkiksi puurakentamisen osalta pitäisi päästä eteenpäin: puurakentaminen on tunnistettu merkittäväksi mahdollisuudeksi jo pitkään, mutta edelleen sen osuus kaikesta rakentamisesta on hyvin pientä, vaikka raaka-ainetta olisi hyvin saatavilla ja rakentaminen sitoisi hiiltä vuosikymmeniksi eteenpäin sekä rakennusten rungoissa että eristeissä”, Katainen sanoo.

EK:n dataikkunan mukaan vihreitä investointeja on vireillä 280 miljardin euron arvosta. Näistä investointipäätöksiä on tehty 12 miljardille eurolle. Suoraan biokiertotaloutta edistäviä investointeja on kolmisen miljardia. Luonnonvarakeskus (Luke) arvioi puolestaan, että tarvitaan ainakin kymmenien miljardien eurojen investoinnit, jotta jalostusaste nousisi riittävästi.

”Biotalousstrategian päivityksessä tulisi ottaa kantaa investointien mahdollistamiseen ja rahoitukseen sekä uusien arvoketjujen ja tuotteiden synnyttämiseen”, Katainen päättelee.

Myös Jussi Saramo toteaa Suomen biotalouden perustuvan vahvasti metsä- ja puuteollisuuteen. Hän pitää tärkeänä, että puu ohjataan ensisijaisesti arvokkaisiin tuotteisiin. ”Korkean lisäarvon biopohjaiset tuotteet lisäävät Suomen biotalouden arvoa tehokkaammin kuin esimerkiksi selluntuotanto, joka keskittyy matalamman jalostusasteen tuotevientiin.”

Merja Kyllösen mielestä komission tulisi laatia selkeä tutkimus- ja innovaatiostrategia, joka keskittyy biotalouden haasteiden ratkaisemiseen. ”Esimerkiksi tutkimusohjelmia, jotka tukevat muun muassa biopolttoaineiden, biopohjaisten materiaalien ja kestävien maatalous- ja ravinnontuotantoteknologioiden kehittämistä.” Hän huomauttaa myös, että ”kuluttaja on kuningas tai kuningatar” ja että Suomen biotaloutta vahvistaisi ihmisten vahvempi tietoisuus asioiden yhteyksistä ja esimerkiksi biotalouden vaikuttavuudesta sekä taloudellisista mahdollisuuksista.

Katri Kulmuni vähentäisi riippuvuutta ulkomaisesta ja etenkin EU:n ulkopuolelta tulevista uusiutumattomista luonnonvaroista. ”Kun fossiilisten aineiden tilalle eri tuotteiden raaka-aineeksi tulee enemmän uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa, on siitä tietysti etua myös Suomelle. Meillä on esim. energiantuotannon alalla paljon myönteisiä näköaloja biotalouden edistyessä.”

Biotalouden kasvuun kuuluu ympäristökestävyys

Merja Kyllönen kuvaa keinoja minimoida tuotannon päästöjä: ”Investoinnit uusiin teknologioihin, kuten biokemianteollisuuteen, voivat mahdollistaa biomassan tehokkaamman ja vähemmän saastuttavan käytön. Esimerkiksi biokemikaalien ja -materiaalien kehittäminen voi vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista.”

Lopuksi Kyllönen summaa kestävyyden periaatteita: ”On tärkeää soveltaa kestävän kehityksen periaatteita biomassan tuotannossa ja käytössä. Tämä tarkoittaa, että biomassan hankinta ja käyttö tulee tapahtua siten, että ne eivät vaaranna ekosysteemien toimintaa tai monimuotoisuutta. Tämä edellyttää onnistuakseen aina myös kuluttajien käytöksen muutosta, miten opimme kierrättämään tuotteita ja miten ostamme vain sitä mitä välttämättä tarvitsemme. Muutoin mitkään maailman resurssit eivät tule riittämään kestävällä tavalla.”