Kankaita metsästä, väriä pellosta – Marimekko etsii tuotantoonsa ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja

Case - Julkaistu 22.3.2022

Marimekko etsii tuotantoonsa materiaaleja, jotka kuormittavat ympäristöä mahdollisimman vähän. Myynnissä on kotimaisella värimorsingolla siniseksi painettuja tekstiilejä. Biopohjaiset astiat ovat tulevan syksyn uutuus.

Muistatko vielä Allu-mekon?

Marimekko valmisti vuonna 2014 pallokuosisen mekon, joka lanseerattiin näyttävästi. Mekkokangas oli tehty Ioncell-kuidusta.

Stora Enson selluloosasta valmistama kuitu muistuttaa tunnultaan ja ulkonäöltään merseroitua puuvillaa. Kuitu kehitettiin Helsingin yliopistossa ja Aalto-yliopistossa, ja Marimekko osallistui kehityshankkeeseen alusta alkaen.

”Sen jälkeen olemme testanneet, miten Ioncell-kuidusta tehty kangas sopii painamiseen. Olemme tehneet myös painetusta kankaasta prototuotteena mekon”, designjohtaja Minna Kemell-Kutvonen Marimekolta kertoo.

Prototuote on tuote, jota valmistetaan yksi ainoa kappale. Sitä ei siis voi ostaa mistään – ja jos voisikin, uudenlaisesta materiaalista valmistetun tekstiilin hinta asettuisi niin korkeaksi, että ihan joka pulliaisella ei olisi siihen varaa. Prototuotteita tehdään, jotta vähitellen päästäisiin kaupalliseen tuotantoon.

Puuvillalle, jonka viljely vie pinta-alaa ruuantuotannolta ja kuluttaa paljon vettä, on etsitty korvaavia materiaaleja jo pitkään.

Marimekko on ottanut aktiivisen roolin. Vaikka Marimekko on kansainvälinen yritys, jonka tuotteita valmistetaan paljon myös ulkomailla, sillä on kangaspaino Helsingin Herttoniemessä. Kangaspaino toimii ideahautomona ja tuotekehityslaboratoriona, jossa voidaan kokeilla erilaisten materiaalien ja väriaineiden käyttöä.

Entistä vähemmän kemikaaleja ja vettä

Puupohjaista tekstiilikuitua valmistaa omalla tekniikallaan myös suomalainen Spinnova. Marimekon ja Spinnovan yhteistyöstä kerrottiin julkisuuteen vuonna 2017. Myös Spinnovan materiaaleista on tehty Herttoniemessä prototuotteita: raidallinen neulepaita sekä denimin tyyppisestä kankaasta takki ja laukku.

Spinnovan teknologialla selluloosasta valmistetaan tekstiilikuitua ilman kemiallista käsittelyä. Tuotannossa kuluu hyvin vähän vettä puuvillan tai puupohjaisen viskoosin tuotantoon verrattuna.

”Tekstiilialan toimijoiden ja innovatiivisten yritysten välinen yhteistyö on tärkeää, jotta uusia materiaaleja saadaan markkinoille”, Kemell-Kutvonen toteaa.

Marimekko ei suinkaan ole ainoa Spinnovan kanssa yhteistyötä tekevä vaatetusalan yritys. Adidas ehti ensimmäisenä lanseeraamaan Spinnovan materiaalista valmistetun kaupallisen tuotteen, hupparin, joka tuli myyntiin tämän vuoden helmikuussa.

Kauluspaita, jossa vaaleansinisiä ja valkoisia raitoja ja kultaiset pienet napit.
Jokapoikapaita on ajaton tuote, joka kestää käytössä vuodesta toiseen. Siniset raidat saadaan aikaan luonnonväri morsingolla.

Designfilosofia perustuu ajattomuuteen

Marimekolla uudenlaisten materiaalien etsiminen ei jää pelkkiin tekstiilikuituihin. Vastuullisuusstrategiansa mukaisesti yritys etsii entistä ympäristöystävällisempiä materiaaleja tuotannon eri vaiheisiin.

”Marimekolla on maailmanlaajuinen hankintaketju, ja hankinnan lähtökohtana on löytää kullekin tuotteelle sopivin ja osaavin valmistaja. On kuitenkin hienoa, että Suomessa on osaamista ja teknologiaa, jota tarvitaan materiaalien kehitystyössä.”

Uusien materiaalien kaupalliseen käyttöön ottamisen yksi haaste on kestävyys.

”Marimekon designfilosofia on aina perustunut ajattomuuteen. Haluamme tarjota käytännöllisiä ja kestäviä tuotteita, jotka tuovat iloa pitkään ja joita ei haluta heittää pois.”

Tuotekehityksen avulla myös uusien materiaalien kestävyyttä saadaan vähitellen parannettua.

Marimekossa on huomattu selvä muutos kuluttajien arvomaailmassa: vastuullisuus kiinnostaa entistä useampia, ja koronapandemia on lisännyt sen painoarvoa entisestään.

Vihreä unikkokangas pöydällä.
Morsingolla saadaan aikaan myös vihreään taittuvia värisävyjä.

Kotimainen morsinko värjää ekologisesti

”Rohkeat värit ja kuviot ovat olennainen osa Marimekon identiteettiä”, Kemell-Kutvonen toteaa.

Hänen mukaansa kaikille tuotteiden valmistuksessa käytettäville aineille etsitään ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja. Luonnonvärien käyttö kankaiden painamisessa on kiinnostava vaihtoehto.

Kesällä 2021 Marimekko toi myyntiin ensimmäiset kotimaisella värimorsingolla painetut tekstiilit: paidat, kodintuotteet ja kangaskassin.

Värimorsinko kasvaa luonnonvaraisena Suomen rannikolla, joskin se on harvinainen. Viljeleminen kuitenkin onnistuu. Morsingosta saadaan indigoväriä, jota on perinteisesti käytetty farkkukankaan värjäämiseen.

Marimekolle väriaine tulee Natural Indigo Finlandilta, Nivalassa toimivalta yritykseltä.

”Luonnonvärien käyttö vaatii innovatiivista ajattelua kuviosuunnittelussa. Luonnonvärit käyttäytyvät kankaalla usein eri tavalla kuin teolliset värit. Ne elävät ajan saatossa ja tekevät tuotteista yksilöllisiä.”

Tulevana syksynä Marimekko ottaa käyttöönsä jälleen uuden biopohjaisen materiaalin. Myyntiin tulevat esimerkiksi eväsrasia ja mukana kulkeva, kannellinen muki. Ne on tehty Sulamade-materiaalista. Sulamaden takana on suomalainen Sulapac-yritys, joka etsii korvaajia muoville. Biohajoavaan Sulamadeen käytetään biopolymeerejä ja savimineraaleja.

Beigen värinen soikea eväsrasia, jossa nahkainen remmi keskellä.
Syksyllä 2022 myyntiin on tulossa biohajoavasta Sulamadesta valmistettu eväsrasia.

Artikkelin kirjoittaja on biotalous.fi:n toimittaja Heli Virtanen, Tapio, heli.virtanen(at)tapio.fi .


Agenda2030

Marimekko pyrkii toiminnassaan vastuullisuuteen. Tuotannossa korostuvat seuraavat kestävän kehityksen tavoitteet: 5 sukupuolten tasa-arvo, 6 puhdas vesi ja sanitaatio, 7 edullista ja puhdasta energiaa, 8 ihmisarvoista työtä ja talouskasvua, 12 vastuullista kuluttamista, 13 ilmastotekoja ja 17 yhteistyö ja kumppanuus.

Lue lisää artikkeleita samasta kestävän kehityksen tavoitteesta:

5. Sukupuolten tasa-arvo6. Puhdas vesi ja sanitaatio7. Edullista ja puhdasta energiaa8. Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua12. Vastuullista kuluttamista13. Ilmastotekoja17. Yhteistyö ja kumppanuus

Lue seuraava artikkeli: Tekstiilivallankumouksen eturintamassa - biomateriaalialan s... »