Ilmasto ja EU:n biotalousstrategian uudistaminen

Blogi - Julkaistu 9.2.2018

9.2.2018

Biotalous mielletään usein kestäväksi talouden muodoksi, perustuuhan se uusiutuviin luonnonvaroihin ja kytkeytyy suurimpaan osaan YK:n kestävän kehityksen tavoitteista. Asia ei kuitenkaan ole ihan yksioikoinen. EU:n biotalousstrategia on nyt uudistamisen edessä. Aiheeseen liittyen teimme Luonnonvarakeskuksessa selvityksen maa- ja metsätalousministeriölle EU:n biotalouteen liittyvästä säätelystä, keskittyen ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Biotalous onkin yhteydessä hyvin moneen lainsäädännön alaan. Energia- ja ilmastopaketissa on paljon biotalouteen liittyvää sääntelyä, sen sijaan esim. rakentaminen ja tekstiiliteollisuus ovat aloja, joiden EU-säätelyssä biotalouden mahdollisuudet eivät juuri näy. Biotalousstrategian uudistaminen, sen fokuksen laajentaminen ja alojen välinen koordinaatio ovat siksi tarpeen. Nykyinen EU:n biotalousstrategia on vielä liian materiaalikeskeinen, eikä ota huomioon palveluita riittävissä määrin, ekosysteemipalveluista puhumattakaan.

Biotalous voi tarjota ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjunnalle kolmella eri tavalla. Ensinnäkin, biomassaa tuottavat sektorit, kuten maa- ja metsätalous voivat ylläpitää ja lisätä hiilen varastoja. Seuraava EU:n maatalousohjelma (CAP) tullee ottamaan hiilensidonnan paljon paremmin huomioon. Maataloustuet muuttunevat enemmän vastikkeellisiksi, jolloin tukia saa esim. maaperän hiilivarastoja kasvattamalla. Toiseksi, biomassaan perustuvat pitkäikäiset tuotteet, kuten puutalot, muodostavat hiilivarastoja. Kaskadikäyttö, jätteen vähentäminen ja erilainen sektorikohtainen sääntely tulevat lisäämään näihin kiinnitettävää huomiota. Kolmanneksi, biomassalla voidaan korvata ei-uusiutuvia raaka-aineita esim. kemianteollisuudessa, pakkausteollisuudessa ja energiantuotannossa. Näiden markkinoiden kehittämiseksi EU voi luoda esim. julkisten hankintojen ohjeita ja tuotestandardeja. Keskeistä on kuitenkin, että biopohjaisilla tuotteilla on oikeasti merkittävästi pienemmät ilmastopäästöt koko elinkaarellaan. Kestävyyskriteereitä tarvitaan muuallakin kuin energiasektorilla. On myös huolehdittava siitä, että biotalouden tuotteilla todellakin korvataan ei-uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä, sen sijaan että kokonaiskulutus lisääntyisi.

Näiden kolmen ilmastopäästöihin vaikuttamisen välillä on valitettavasti sisäänrakennettu ongelma: biomassan kilpailevat käyttömuodot sekä varastojen ja korjuun välinen ristiriita tarkoittavat, ettei kaikkea hyvää voi saada yhtä aikaa.

Biomassan kasvattamiseen ja keruuseen liittyy myös luonnon monimuotoisuuden suojelu. Biodiversiteetti on biotalouden välttämätön edellytys. Tämä unohtuu helposti materiaalitarpeiden keskellä. Vaikka Suomessa keskustelu on keskittynyt erityisesti metsien käyttöön, hiilitalouden kannalta tärkeää on myös maaperän hiilivarojen kasvattaminen. Siinä on merkittävässä roolissa erityisesti maaperän pieneliöiden monipuolisuus.

Biotaloudesta täytyy siirtyä biokiertotalouteen, eli materiaali- ja energiatehokkuus sekä kaskadikäyttö ja kierrätys pitää ottaa tosissaan. Lisäksi on ymmärrettävä, ettei biologisia resursseja sittenkään ole niin paljon, että niillä voitaisiin täysin korvata ei-uusiutuvien resurssien nykyistä käyttöä. Siksi on oikeasti pystyttävä myös vähentämään talouden materiaalivirtoja. Kansainvälisen EU:n tulisi myös rikkaana alueena vähitellen päästä tilanteeseen, jossa sen hiilinielut ovat suuremmat kuin sen päästöt. Biotalousstrategia keskittyy vielä lähinnä talouden ja työllisyyden kasvattamiseen. Sen pitäisi ottaa myös elämäntapoihin, talouden rakenteisiin ja kuluttamiseen liittyvät vaikeat kysymykset paremmin esiin.

Blogin kirjoittaja Vilja Varho on erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa.

Yhteydentot: sähköposti vilja.varho@luke.fi, puhelin 029 532 6039