Eri maiden biotalousstrategiat eivät ole veljiä keskenään
Blogi - Julkaistu 9.2.2022
Yli 40 maata Euroopassa ja muualla maailmassa ovat laatineet strategian vauhdittaakseen biotalouden kehitystä omassa maassaan. Määrän voi ennakoida kasvavan, sillä monet Keski- ja Itä-Euroopan maat ovat ryhtyneet laatimaan omia suunnitelmiaan biotalouden kehittämiseksi samalla, kun osa maista Suomen tapaan päivittää jo olemassa olevia strategioitaan.
Vertailimme Suomen biotalousstrategian päivitystyön tueksi kuuden Euroopan Unionin jäsenmaan (Alankomaat, Italia, Itävalta, Ranska, Saksa, Suomi) sekä kolmen Euroopan ulkopuolisen maan (Kanada, Etelä-Afrikka ja USA) biotalousstrategioita.
Kukin maa näytti valinneen oman lähestymistapansa ja niinpä eri maiden biotalousstrategiat eroavat paljonkin toisistaan niin laajuudeltaan kuin sisällöltään. Biotaloudelle annettiin erilaisia määritelmiä ja biotalouden rooli nähtiin hieman eri tavoin alueellisten, kansallisten tai globaalien ympäristöllisten ja sosiaalisten haasteiden ratkaisemisessa. Biotalousstrategioiden lähtökohtana näytti olleen kunkin maan ensisijaiset luonnonresurssit ja niiden varaan rakentunut jalostava teollisuus. Lähes kaikki maat näkivät maa-, metsä-, ja kalatalouden sekä vesiviljelyn uusiutuvat biologiset resurssit ensisijaisina. Saksa mainitsi myös hiilidioksidin ja mikrobit. Biotaloussektoreiden kirjo oli laaja: mukaan oli laskettu paitsi luonnonvara-alat, myös ruoan jatkojalostus, virkistysjuomat (viinintuotanto), tupakka, biopohjaiset tekstiilit, puutuotteiden jatkojalostus, paperiteollisuus, kemikaali- ja lääketeollisuus, muovi- ja kumiteollisuus sekä sähköntuotanto. Useimmiten biotalouteen laskettiin kuuluvaksi vain tuotteet ja materiaalit. Vain Suomi, Saksa ja Kanada mainitsi palvelut. Saksassa biotalouden sektoriksi katsottiin myös autoteollisuus, jossa on viime vuosina voimakkaasti panostettu uusiutuvien materiaalien käyttöön.
Vaikuttavuutta tehokkaasta resurssien käytöstä
Myös EU:n biotalousstrategian (2018) mukaan kestävä ja kiertotalouteen pohjautuva biotalous perustuu ensisijaisesti kansallisiin uusiutuviin luonnonvaroihin. Eri maiden strategioissa pohdittiin, miten voidaan lisätä resurssien käytön tehokkuutta ja vaikuttavuutta koko arvoketjun läpäisevästi, vahvistaa kuluttajien ja tuottajien välistä suhdetta sekä julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia (PPP). Resurssien tehokasta ja vaikuttavaa käyttöä arvoketjuissa korostettiin erityisesti Itävallan ja Saksan biotalousstrategioissa. Itävallan strategiassa tehokkuuden lisäämisen yhteydessä puhuttiin sivuvirroista, sivutuotteista, jätteistä ja uusien raaka-aineiden, kuten levien tuotannosta. Kuluttajien ja tuottajien lähentämisestä arvoketjussa oli mainintoja useiden maiden strategioissa. Esimerkiksi Ranskassa lisääntyvän kysynnän nähtiin perustuvan kuluttajien parempaan tietoisuuteen biotaloustuotteista. Työkaluina nähtiin erilaiset sertifioinnit ja standardit erityisesti ympäristövaikutuksiin liittyen.
Yhteistyö yli sektoreiden ja alueiden vauhdittaa biotalouden kehitystä
Kaikissa strategioissa oli pohdittu alueellisen biotalouden kehittämistä. Itävallassa sitä kuvattiin tarjonnan kautta. Kanadassa, Etelä-Afrikassa ja USAssa mahdollisuutena nähtiin alueelliset konsulttityyppiset tieto- ja innovaatioverkostot ja -klusterit, jotka lisäävät tietoisuutta alueen biotalouden resursseista ja innovoivat uusia ratkaisuja. Saksassa ja Alankomaissa taas pohdittiin eri toimijoiden välisten verkostojen kehittämistä ja Italiassa eri alueiden välisen yhteistyön lisäämistä.
Biotalouden kehittäminen koskettaa monia politiikkasektoreita. Italian strategiassa oli mainittu peräti yksitoista eri politiikkasektoria ja yhteensä kaikissa raporteissa viitattiin 20:een eri politiikkasektoriin. Politiikkakeinot vaihtelivat kansainvälisistä eurooppalaisiin ja kansallisiin keinoihin. Biotalouden laaja-alaisuuden vuoksi politiikkakeinojen koherenssista on syytä huolehtia ehkäisemällä politiikkojen, säädösten ja aloitteiden välisiä mahdollisia epätoivottuja ristikkäisvaikutuksia. Ennen kaikkea on löydettävä synergioita niin tavoitteissa kuin konkreettisissa toimissa alueellisesti, kansallisesti ja EU:n tasolla.
Lisätietoja:
Agenda2030
Artikkelin teema edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteita 8. Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua, 9. Kestävää teollisuutta, innovaatiota ja infrastruktuureja, 12. Vastuullista kuluttamista, 13. Ilmastotekoja ja 15. Maanpäällistä elämää.
Lue lisää artikkeleita samasta kestävän kehityksen tavoitteesta:
