CLEANBIO-hanke arvioi metsäluonnonvaran käytön kestävyyttä

Blogi - Julkaistu 26.5.2016

26.5.2016

Biotalous perustuu määritelmänsä mukaisesti uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämiseen. Suomen biotalousstrategian tavoitteena on luoda uutta talouskasvua ja työpaikkoja biotalouden liiketoiminnan kasvulla sekä korkean arvonlisän tuotteilla ja palveluilla, turvaten samalla luonnon ekosysteemien toimintaedellytykset. Koska tavoitteena on kestävä kasvu, on biotalousstrategian yksi strateginen päämäärä biomassojen saatavuuden, raaka-ainemarkkinoiden toimivuuden ja käytön kestävyyden turvaaminen. Biomassojen käytön kestävyydellä on heijastevaikutukset myös toiseen strategiseen päämäärään, jonka mukaisesti kasvulle luodaan kilpailukykyinen toimintaympäristö. Voidaan nimittäin nähdä, että biomassojen käytön kestävyys on biomassoihin perustuvan biotalouden hyväksyttävyyden ja siten menestysmahdollisuuksien kannalta ratkaisevaa.

Metsäala nähdään laajalti suomalaisen biotalouden perustana. Metsästä peräisin olevia biomassoja hyödynnetään puutuotteiden ja paperin lisäksi mm. kangaskuiduissa, lääkkeissä, kemikaaleissa, funktionaalisissa elintarvikkeissa, muoveissa, kosmetiikassa, älypakkauksissa ja bioöljyssä. Toisaalta metsät ovat oleellinen perusta luontomatkailulle ja virkistyskäytölle, joiden merkitys kansantaloudelle Suomessa on kasvava. Lisäksi luontomatkailu on paikallisesti hyvinkin merkittävä työllistäjä.

Puunkäyttöön perustuva biotalous pyrkii hyödyntämään tehokkaasti metsäresurssejamme. Monet nykyiset ja uudet tuotteet ovatkin perinteisen metsäteollisuuden sivutuotteiden jalosteita. Mahdollinen puuperäisen biotalouden kasvu johtanee kuitenkin lopulta myös raakapuun käytön lisäämiseen. Tämä voi tapahtua suoraan uuden tuotannon synnyttämän kysynnän tyydyttämisen kautta tai välillisesti, kun uudelleen ohjattuja sivuvirtoja korvataan raakapuulla. On siis ilmeistä, että metsäbiomassaan perustuvalla biotaloudella on vaikutuksia metsätalouteen ja myös metsien ekologiseen tilaan.

Biotalousstrategia julkistettiin toukokuussa 2014 ja on siten melko uusi. Koska Suomen metsävarat ovat huomattavat ja niissä tapahtuvat muutokset verrattain hitaita, vaatii metsäbiomassojen käytön kestävyyden arviointi pidempää tarkastelujaksoa kuin käytettävissä olevat kaksi vuotta. CLEANBIO-hankkeen laskelmissa metsäbiomassojen käytön kestävyyttä tarkastellaan vuoteen 2030 käyttäen laaja-alaisia tulevaisuusskenaarioita. Käytetyt skenaariot eivät ole ennusteita, vaan pyrkivät kuvaamaan erilaisia maailmantiloja, joissa metsäbiomassan kasvavalla käytöllä on toisistaan poikkeavat edellytykset. Biotalouden odotukset perustuvat paljolti uusiin biopohjaisiin tuotteisiin ja palveluihin, joita ei ole vielä markkinoilla. Tulevaisuusskenaarioissa tarkastelemme biotalouden kehitykseen liittyviä rajoitteita ja ääriarvoja. Keskeisessä asemassa on kestävyystarkastelu, jonka kohdistamme erikseen taloudelliseen ja ekologiseen kestävyyteen.

Markkinataloudessa lähtökohtaisesti taloudellinen kestävyys toteutuu, koska toimijoiden päätöksenteko perustuu rationaaliseen harkintaan. Raaka-aineen saatavuus voidaan nähdä taloudellisen kestävyyden määrittelijänä. Usein metsäbiomassan kestävän käytön kriteerinä pidetään puuston tilavuuden kasvua tai ennallaan säilymistä aluetasolla. Perustellusti voidaan kuitenkin todeta, että mikäli metsänomistajat tekevät tavoitteidensa mukaisia päätöksiä ja yritykset suunnittelevat puunkäyttönsä pitkäjänteisesti, puun käyttö säilyy kestävällä tasolla, vaikka puuston tilavuus hetkellisesti olisikin laskeva. Puuston tilavuus näyttäisi kasvavan vuoteen 2030, vaikka metsäbiomassaan perustuvan biotalouden kasvu olisi huomattavaa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö puuntuotannon ja esimerkiksi matkailupalvelujen välillä voitaisi tarvita uusia mekanismeja ristiriitojen ratkomiseen.

Ekologinen kestävyys ei toteudu automaattisesti. Tämä johtuu siitä, että monilla ekosysteemipalveluilla ei ole markkinoita ja siten metsänomistajat ja yritykset eivät huomioi näitä yhteiskunnan näkökulmasta täysimääräisesti päätöksissään. Tällaisia hinnoittelemattomia ekosysteemipalveluita ovat mm. luonnon monimuotoisuus ja metsien vaikutukset ilmastonmuutokseen. On siten tärkeää tunnistaa, että biomassojen käyttöön perustuva biotalous ja sen tukeminen esim. biotalousstrategian keinoin voi johtaa biomassan käytön ekologisen kestävyyden vaarantumiseen. Alustavien tulosten perusteella näyttää siltä, että mikäli biotalous kasvaa voimakkaasti, tulee metsäbiomassan käytön vaikutukset metsäluonnon tilaan ja ilmastoon ottaa enenevästi huomioon. Samalla korostuu tarve mittareille, joilla voidaan arvioida metsien ekologista tilaa ja niiden kehitystä Suomessa. Tässä suhteessa pelkästään puuston tilavuus ei ole riittävä ekologisen kestävyyden mittari. Esimerkiksi joissain tapauksissa biotalouden lisääntyvä puun käyttö voi johtaa vanhojen metsien vähenemiseen vaikka puuston tilavuus jatkaisikin kasvuaan.

Hankkeen lopulliset tulokset julkaistaan Valtioneuvoston kanslian raporttisarjassa syksyllä 2016.

Kirjoittajat Jani Laturi, Jussi Lintunen ja professori Jussi Uusivuori ovat ympäristö- ja metsäekonomian tutkijoita Luonnonvarakeskuksessa (Luke). CLEANBIO-hankkeessa arvioidaan biotalousstrategiaa käyttäen Luken FinFEP-mallia.

Yhteydenotot: Jani.laturi@luke.fi, Jussi.lintunen@luke.fi, Jussi.uusivuori@luke.fi

Lisätietoa:

CLEANBIO-hanke
FinFEP-mallikuvaus

Hankkeen kirjoituksia löydät myös VNK:n Tietokayttoon.fi-sivustolta.