Biotalousalan korkeakoulutus tukee kestävyysmurrosta

Case - Julkaistu 25.11.2024

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on ensimmäistä kertaa arvioinut biotalousalan korkeakoulutuksen Suomessa. Tietoa alan osaamisesta tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, sillä kestävyysmurros ja huoltovarmuus tarvitsevat tekijöikseen alan asiantuntijoita. Biotalousalan korkeakoulutus voi olla edelläkävijä näissä haasteissa.

Arvioinnissa tarkasteltiin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen biotalousalan koulutustarjontaa. Keskeiset arviointikysymykset olivat:

• Millaista osaamista nykyinen biotalousalan koulutus tarjoaa?
• Miten kestävyysosaamista ja digivihreää siirtymää edistetään koulutuksissa?
• Millainen on biotalousalan koulutusten kyky reagoida toimintaympäristön nopeisiin muutoksiin?
• Miten biotalousalan koulutukset ovat yhteydessä alan työelämään?
• Millaista on biotalousalan jatkuva oppimisen tarjonta ja siihen liittyvät haasteet?

Alueelliset koulutusprofiilit vahvistavat biotalousalan osaamista

Biotalousalan korkeakoulutuksen tarjonta on maantieteellisesti kattavaa ja tutkintoon johtavia koulutuksia on monipuolisesti eri puolella Suomea. Koulutusta tarjotaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi.

Koulutusten erikoistuminen on tukenut sekä alueellisia että kansallisia tarpeita.

”Koulutusten erilaiset profiilit, kuten yrittäjyys ja maaseutukehittäminen, kestävät ruokaketjut, tuotannon uudet teknologiset ratkaisut, kestävän metsätalouden kansalliset ja kansainväliset kysymykset sekä arktiset luonnonvarat ovat keskeisiä osa-alueita, jotka valmistavat opiskelijoita tulevaisuuden työelämän tarpeisiin”, kuvailee arviointiryhmän projektipäällikkö Marja-Liisa Saarilammi.

Etenkin yliopistot ovat profiloituneet myös kansainvälisesti biotalouden vahvuusaluillaan, mikä tekee suomalaisesta biotaloudesta myös globaalisti vaikuttavaa.

Biotalousalan koulutukset vastaavat hyvin työelämän tarpeisiin ja rakentavat kestävää tulevaisuutta

Korkeakouluista valmistuvat biotalousalan asiantuntijat vastaavat hyvin työelämän vaatimuksiin. Koulutuksissa painotetaan kestävyyttä, monimuotoisuutta ja ilmastonmuutostietoutta.

Tärkeä teema on digivihreä siirtymä. Sillä tarkoitetaan digitaalisten teknologioiden hyödyntämistä, kun tavoitteena on muun muassa fossiilisesta energiasta luopuminen.

Digivihreän siirtymän nähdään tuovan uusia teknologisia mahdollisuuksia ilmastotoimiin ja kestävään kehitykseen. Ammattikorkeakoulut korostavat tiedolla johtamista ja älymaataloutta, kun taas yliopistot panostavat tutkimukseen ja sen tuottamaan tietoon sekä ekosysteemiajatteluun.

”Biotalousalan koulutukset reagoivat ketterästi toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin”, kertoo arviointiryhmän puheenjohtaja Susanna Aro.

”Biotalousalan koulutuksen tulisi kuitenkin kehittää systemaattisia toimintamalleja ennakoinnin tueksi”, hän jatkaa.

Koulutusten uudet sisällöt ovat monipuolisia ja ne käsittelevät biotaloutta niin toimialojen yksittäisten aiheiden kuin kokonaisuuksienkin näkökulmista.

”Koulutusten kehittämiskohteita ovat myös markkinointiosaamisen, kansainvälisen kaupan ja viennin parempi edistäminen. Myös päästölaskennan viimeisintä tutkimustietoa tulisi integroida nykyistä paremmin opetukseen,” Susanna Aro arvioi.

Alan asiantuntijoiden osaamisen jatkuva kehittäminen edellyttää tulevaisuuden osaamistarpeiden tunnistamista, jotta ne voidaan huomioida opetussuunnitelmissa. Tulevaisuustarkastelu on hyvä tehdä monialaisesti ja tieteidenvälisen lähestymistavan avulla.

Jatkuvan oppimisen haasteet: osaamista tarvitaan paalilta pankkiin

Biotalousalalla jatkuvan oppimisen tarjonta on monipuolista ja sisällöt, kuten kestävä kehitys ja kiertotalous, vastasivat hyvin alan koulutustarpeita.

Ammattikorkeakouluilla oli kestävyyden lisäksi tarjontaa yrittäjyyteen ja liikkeenjohtoon, kun taas yliopistoilla painottuivat digivihreän siirtymän, kansainvälisyyden ja tekoälyn teemat.

Arviointiryhmän jäsen Jukka Tikkanen summaa jatkuvan oppimisen kehittämistarpeita: ”Haastatteluissa työelämän edustajat toivoivat nykyistä enemmän työelämän ja korkeakoulujen yhteistyötä, koska alan osaamistarpeet muuttuvat todella nopeasti. Myös alan koulutustarpeiden moninaisuus hajaannuttaa kysyntää. Koulutusten yhteistyö auttaisi hyödyntämään nykyistä paremmin kunkin omia vahvuuksia.”

”Pienet osaamiskokonaisuudet tarjoaisivat työelämässä oleville joustavampia mahdollisuuksia oppimiseen ja taitojen päivittämiseen. Tämä mahdollistaisi myös alan uusimman tiedon paremman integroimisen työelämän käyttöön,” hän jatkaa.

Myös Susanna Aron mielestä yhteistyön tiivistäminen on erittäin tärkeää. Hän kannustaa myös tekemään alaa paremmin tunnetuksi:

”Biotalouden kouluttajat ja opiskelijat voisivat osallistua rohkeammin yhteiskunnalliseen keskusteluun. Usein ristiriitojen sävyttämässä keskustelussa he voivat tuoda esille tutkimukseen pohjautuvia faktoja ja ratkaisuja. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä tutkimuksen, koulutusten, työelämän ja muiden sidosryhmien välillä.”

Työelämässä olevien koulutus haastaa korkeakouluja etsimään uusia pedagogisia ratkaisuja. Opiskelun pitäisi olla mahdollista ajasta ja paikasta riippumatta. Työnantajat kaipaavat konkreettisia hyötyjä työntekijöidensä koulutukselta. Korkeakoulut olivatkin kehittäneet jatkuvan oppimisen koulutuksia, joissa opiskelijat voivat kehittää omaa työtään yhdessä tutkijoiden ja opettajien kanssa, hyödyntäen vaikkapa korkeakoulujen laboratorioita.

Opiskelijat kaipaavat enemmän eettistä pohdintaa

Opiskelijat kokevat alan merkityksellisenä. ”Kuinka voimme valmistuttuamme vaikuttaa laajoihin ympäristöä ja ihmiskuntaa koskettaviin asioihin monipuolisesti?”, pohti eräs opiskelija opiskelijatyöpajassa.

Yksi opiskelijoiden keskeinen huolen aihe on alaan liittyvät polarisoituneet keskustelut.

”Hyvänä käytäntönä pidettiin eri ryhmittymien mielipiteiden käsittelyä osana ilmastonmuutosteemoihin liittyviä opintojaksoja. Tulevaisuuden osaajien täytyy pystyä kohtaamaan erilaisia näkemyksiä ja asiakkaita, jotka tulevat hyvin erilaisista taustoista ja arvomaailmoista”, toteaa arviointiryhmän puheenjohtaja Susanna Aro.

Kirjoittajat: MMT, KM Susanna Aro, johtaja, susanna.aro@mtk.fi, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto, MuT Marja-Liisa Saarilammi, arviointineuvos, marja-liisa.saarilammi@karvi.fi, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, MMT Jukka Tikkanen, tutkimusjohtaja, jukka.tikkanen@uef.fi, Itä-Suomen yliopisto, Metsätieteiden osasto.

Lisätietoja

• Arviointiraporttiin voi tutustua tarkemmin: Biotalousalan arviointi | Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi)
• Arviointiraportin tiivistelmä – arvioinnin keskeiset tulokset ja kehittämissuositukset
• Karvin blogi: Tulevaisuuden kestävyysosaajat rakentavat uutta vihreää maailmaa

Biotalousalan korkeakoulutuksen arviointiryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt:

• Koulutusjohtaja Susanna Aro, MTK ry (puheenjohtaja)
• Opiskelija Antti Paunonen, Jyväskylän ammattikorkeakoulu
• Varadekaani Janna Pietikäinen, Helsingin yliopisto
• Biotalousosaamisen yksikön johtaja Mona-Anitta Riihimäki, Hämeen ammattikorkeakoulu
• Kehitysagronomi Mervi Seppänen, YARA
• Osastonjohtaja Jukka Tikkanen, Itä-Suomen yliopisto.

Arviointiin osallistuvat seuraavat korkeakoulutuksen järjestäjät: Hämeen ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Karelia-ammattikorkeakoulu, Lapin ammattikorkeakoulu, Novia yrkeshögskolan, Oulun ammattikorkeakoulu, Savonia-ammattikorkeakoulu, Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Tampereen ammattikorkeakoulu sekä Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on riippumaton viranomainen, joka vastaa koulutuksen kansallisesta arvioinnista. Arviointikeskuksen toimiala kattaa koko koulutusjärjestelmän varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen.