Biotalous on myös kiertotaloutta

Blogi - Julkaistu 3.9.2015

3.9.2015

Kierrätysmateriaalien tehokas hyödyntäminen on keskeinen osa kestävää biotaloutta. Tämä nousi selkeästi esille, kun VNKBIO-hanke kysyi toiminnanharjoittajilta ja viranomaisilta, mikä suomalaisessa sääntelyssä ja hallinnollisissa käytännöissä estää biotalouden edistymistä. Molemmilta tahoilta saatiin kyselyissä ja haastatteluissa useita vastauksia, jotka koskivat kierrätysmateriaalien hyötykäyttöön liittyvän lainsäädännön kankeutta.

Ongelmiksi koettiin muun muassa sivutuotteen määritelmän liian kapea tulkinta, joidenkin polttoon kelpaavien ja turvallisten kierrätysmateriaalien tulkitseminen jätteiksi, jätteiden hyötykäyttöä maarakentamisessa ja lannoituksessa koskevat rajoitteet sekä toisen sukupolven biopolttoaineiden kestävyyskriteereihin liittyvät epäselvyydet.

Kestävyyttä tarkasteltava monesta näkökulmasta

Materiaalien kierron merkitys korostuu, jos ja kun tavoitellaan kestävää biotaloutta. Etuliite ”kierrätys” ei tee vaikkapa raskasmetalleja sisältävästä materiaalista ihmisille ja ympäristölle turvallista, minkä vuoksi myös uusioraaka-aineiden vaaroja täytyy säännellä esimerkiksi kemikaalilainsäädännön keinoin.

Mutta kun ylivarovaisella sääntelyllä estetään myös turvallisten jäännösmateriaalien hyötykäyttö, päädytään kokonaisuuden kannalta kestämättömään tilanteeseen. Kaatopaikat täyttyvät ja raaka-ainetarpeeseen hankitaan neitseellistä materiaalia; seurauksena syntyy kasvihuonekaasuja ja muita ympäristöä pilaavia päästöjä.

Jätelain määritelmien soveltaminen keskeistä

Miten sääntelyn keinoin sitten voisi edistää kierrätysmateriaalien hyötykäyttöä? Jäännösmateriaaleja koskeva sääntelykenttä muodostuu monesta pienestä yksityiskohdasta, mutta kaikkia yhdistävä tekijä on materiaalin jätelainsäädännön mukainen status. Sillä, onko materiaali jätettä, sivutuotetta tai ei-enää-jätettä (end of waste) on merkitystä niin hyödyntämislaitoksen YVA-vaatimuksen, ympäristöluvituksen, kemikaalilainsäädännön velvoitteiden kuin minkä tahansa tiettyä tuoteryhmää koskevan erityislainsäädännön näkökulmasta.

Jätteen määritelmää koskevien tulkintojen kautta biotaloutta voidaan edistää merkittävästi ilman lainsäädäntömuutoksiakin. Jäännösmateriaalien jätestatus voitaisiin viranomaisten päätöksillä poistaa nykyistä useammin, samoin kuin voitaisiin laajentaa sivutuotteen määritelmän tulkintaa.

Jäteojasta REACH-allikkoon?

Toisaalta erilaiset tilanteet vaativat tapauskohtaista hyötykäytön edistämiseen pohjautuvaa harkintaa sekä viranomaisilta että yrityksiltä, sillä jätestatuksesta päästyä vastaan voi tulla kallis REACH-rekisteröinti. MARA-asetuksessa jäännösmateriaalien hyötykäytölle jätteinä on olemassa toimiva mekanismi, jonka soveltamisala nykyisellään on kuitenkin auttamattoman kapea.
Kestävää biotaloutta ei ole ilman materiaalien tehokasta kiertoa. Voidaankin puhua myös kiertobiotaloudesta (circular bioeconomy) ja toisaalta nähdä biotalous yhtenä osana kiertotaloutta. Tämä määrittely ei ole kuitenkaan olennaista. Paljon tärkeämpää on se, että kierrätysmateriaalien hyötykäyttöä edistetään purkamalla lainsäädännön ja hallinnollisten menettelyiden esteitä – tinkimättä kuitenkaan ihmisten terveyden ja ympäristönsuojelusta.

Kirjoittaja Joonas Alaranta on lakipalveluista vastaava johtaja ympäristöjuridiikkaan erikoistuneessa Linnunmaa Oy:ssä, ja toimii projektipäällikkönä Sääntelystä biotalouden edistäjä -hankkeessa.

joonas.alaranta(ät)linnunmaa.fi