Biotalous – kestävän kehityksen ja sosiaalisen vastuun kysymysten äärellä

Blogi - Julkaistu 12.10.2021

Biotalous liittyy monin tavoin kestävään kehitykseen. Biotalouden keskiössä on ajatus taloudellisen hyvinvoinnin tuottamisesta uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön avulla ja samalla ratkaisujen hakemisesta ilmastonmuutoksen torjuntaan ja muihin viheliäisiin haasteisiin.

Kestävä kehitys on ihmisten hyvinvoinnin turvaamista maapallon kantokyvyn rajoissa. Biotalouden keskeiset toimialueet tuottavat hyvinvointia ja toisaalta niiden toiminta perustuu luontoon ja luonnon sekä ympäristön hyödyntämiseen. Biotaloutta on niin ruoan kuin uusiutuvista luonnonvaroista johdetun energian ja polttoaineiden tuotanto, vesi- ja metsävarojen taloudellinen hyödyntäminen kuin luontopalvelutkin.

Biotalouskeskustelussa ja uuden biotalousstrategian valmistelussa korostuvat tällä hetkellä erityisesti taloudellisen ja ekologisen kestävyyden näkökulmat – sosiaalisen kestävyyden näkökulmat ansaitsevat yhtäläisen tarkastelun.

Sukupolvien välistä solidaarisuutta

Sosiaalinen kestävyys ei ole käsitteenä yksiselitteinen, ja sitä on vähemmän käytetty julkisessa keskustelussa kuin ekologista ja taloudellista kestävyydestä. Pääministeri Sanna Marinin hallitus tuotti puoliväliriiheen hallituksen kestävyystiekartan, joka piti sisällään myös sosiaalisen kestävyyden määritelmän. Sosiaalisessa kestävyydessä yhtenä teemana korostuu sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus.

Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden kannalta kysymys on siitä, miten varmistamme, että tänään biotalouden nimissä tehdyt päätökset ovat tulevien sukupolvien kannalta oikeita, oikeudenmukaisia ja hyväksyttäviä. Kyse on mm. siitä miten luonnonvarojen käytöstä koituvat hyödyt ja haitat jakautuvat ja miten vaikutuksia lievennetään tai miten ne hyvitetään. Päättäjät ovat usein keski-iän ylittäneitä, maailmakuvaltaan ja arvoiltaan erilaisia kuin nuoremmat sukupolvet. Ovatko meidän yli viisikymppisten tekemät päätökset tulevien sukupolvien kannalta oikeita?

Biotalous on nimensä mukaisesti biologiaa – ja biologiset prosessit ovat pitkiä, ylisukupolvisia. Biotalouden päätökset vaikuttavat kauan ja kauaskantoisesti. Ajattelen, että olisi tärkeää osallistaa ja kuulla nuoria biotalouden suurten linjausten, esim. biotalousstrategian muotoilussa.

Uutta osaamista ja poisoppimista vanhasta

Sosiaalisen kestävyyden kokonaisuus sisältää elementtejä inhimillisestä pääomasta. Inhimillistä pääomaa ovat tiedot, taidot ja mm. kokemus, joiden avulla työnteko tuottaa taloudellista arvoa. Biotalous ja kaikki muutkin uuden talouden mallit vaativat uudenlaista osaamista, ja myös poisoppimista vanhasta.

Olemme tilanteessa, jossa nyt tulisi osata ennakoida biotalouden vaatimia osaamistarpeita, ja sen mukaisesti sisällyttää eri sektoreiden ja alojen koulutuksiin biotalouden vaatimia koulutussisältöjä tai jopa tuottaa kokonaan uusia koulutus- ja oppimisvaihtoehtoja. Biotalous voisi olla suunnannäyttäjänä alasta, joka takaa ajantasaisen osaamisen ja koulutuksen parantaen työelämän tasa-arvoa ja vähentäen esimerkiksi naisten ja miesten työurien eriytymistä. Biotalouden toimialoille on mahdollista synnyttää uusia korkean osaamisen työpaikkoja, mutta vain, jos osaaminen ja koulutus pysyvät sektorin kehityksessä mukana.

Kestävää aluekehitystä ja tasapainoista väestönkehitystä

Biotalouden toimialoista moni on maaseudulla. Hallituksen sosiaalisen kestävyyden tiekartta nostaa esiin kestävän aluekehityksen ja tasapainoisen väestönkehityksen merkityksen. Molempia tarvitaan, jotta uudet talouden mallit kuten biotalous kukoistaisivat.

Tasapainoinen väestönkehitys ottaa huomioon minkä kokoinen väestö on (syntyvyys, kuolleisuus, maasta- ja maahanmuutto) ja millainen on väestön osaamis- ja koulutustaso sekä työllistettävyys. Biotalous voi tuoda alueille työtä ja vaurautta, lisätä väestön osaamis- ja koulutustasoa ja siten työllistymistä ja kasvattaa sosiaalista ”hyvää”.

Suomen Agenda2030-tiekarttaa valmistellaan

Biotalous ja sosiaalinen kestävyys nousevat esiin myös kestävän kehityksen toimikunnan parhaillaan valmistelemassa Agenda2030-tiekartassa. Tiekartassa kuvataan kuusi Agenda2030-tavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeistä muutosaluetta, ja niillä lähivuosina tarvittavia toimenpiteitä. Biotaloutta sivutaan mm. seuraavissa muutosalueissa: ”Hyvinvointia edistävä ruokajärjestelmä”, ”Kestävä energiajärjestelmä”, ”Monimuotoisuutta ja hiilineutraaliutta vahvistava metsien, vesien ja maan käyttö” sekä ”Hyvinvointia edistävä talous ja työ sekä kestävä kulutus”.

Hyvinvointia edistävä ruokajärjestelmä -muutosalue osoittaa käytännössä, miten moninaisia sosiaalisen vastuun kysymyksiä vain yhteen biotalouden sektoriin liittyy. Ruokajärjestelmässä sosiaalinen kestävyys pitää sisällään mm. kuluttajan terveyteen ja ravitsemustottumusten ohjaukseen sekä terveellisen ruoan saavutettavuuteen (hinta ja osaaminen) liittyvät seikat, pitkien arvo- ja toimitusketjujen kysymykset (esim. työolot ja -oikeudet kolmansissa maissa), eettiset näkökohdat mm. eläinten hyvinvoinnin osalta, oikeudenmukaisen siirtymän kysymykset (esim. turvepeltojen viljely) ja sen, kuinka reilusti arvo jakautuu ruokaketjussa (alkutuotannon kannattavuus). Ruokajärjestelmää koskettavat myös kaikille muutosteemoille yhteiset läpileikkaavat periaatteet globaalin vastuun toteuttamisesta ja siitä, ettei kukaan jäisi kehityksen ulkopuolelle.

Luonnon elinvoimaisuus on ihmisen olemassaolon edellytys

Agenda2030-tiekarttatyön yhteydessä on puhuttu paljon kulttuurisesta arvojen ja asenteiden muutoksesta, joka tulee esiin mm. luonnonvaroihin ja niiden käyttöön liittyvissä kysymyksissä. Ytimessä on ajatus siitä, että luonto asettaa kaikelle toiminnalle rajat (joista monia nyt raskaasti rikotaan) ja että luonnon elinvoimaisuus on ihmisen olemassaolon edellytys. Luonnonvarojen käyttöä tulisi leikata merkittävästi nykyisestä, jotta maapallon kantokyky kestäisi. Koska biotalous perustuu luonnonvarojen käyttöön, on arvojen ja asenteiden muuttuminen väistämättä vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan myös biotalouden ratkaisuihin.

Tällä hetkellä sosiaalinen vastuu Suomessa kilpistyy neljään kysymykseen:

• kuinka varmistamme työtä yhä useammalle ja miten pystymme kuromaan umpeen eriarvoistumiskehitystä
• miten pidämme väestön hyvinvoinnista huolta
• kuinka edistämme yhdenvertaisuutta ja kasvatamme yhteiskunnallista osallisuutta ja
• miten tämä kaikki em. luo pohjaa ja ylläpitää luottamusta, turvallisuutta ja vakautta yhteiskunnassa.

Ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti toimeenpantu biotalous voi olla tuottamassa vastauksia näihin kysymyksiin.