Autot, maatalous ja hyötysuhde

Blogi - Julkaistu 24.8.2016

24.8.2016

Hyötysuhteella tarkoitetaan prosenttiosuutta, jolla jokin resurssi saadaan hyödynnettyä. Esimerkiksi sähkömoottori voi muuntaa sähköä liikkeeksi jopa yli 90 prosentin hyötysuhteella, kun dieselmoottorin hyötysuhde jää 40 %:iin ja bensiinimoottorin jonnekin 25 %:n tienoille. Loppu energiasta menetetään yleensä niin sanotusti harakoille lämpönä.

Näiden lukujen vertailu kertoo myös sen, miksi autoteollisuudessa ollaan siirtymässä vahvasti fossiilisista polttoaineista kohti hybridi- ja sähkömoottoreita. Huipputehojen ja -nopeuksien sijaan auton ostaja katsoo entistä tarkemmin auton taloudellisuutta ja kokonaisedullisuutta. Myös valtiovallan taholta on tuettu uuden teknologian esiinmarssia.

Myös maatalouden toimivuutta voidaan arvioida hyötysuhteen tarkastelulla. Tällöin useimmiten puhutaan maatilan tai muun tarkasteltavan peltoalan ravinnetaseista. Hyötysuhteen ongelmiin havahduttiin enemmän 90-luvulla, kun havaittiin että esimerkiksi lypsykarjatuotannossa tilalta poistui ravinteita myytyjen tuotteiden mukana vain murto-osa siitä, mitä lannoitteiden mukana tilalle ostettiin. Tällöinkin hyvän hyötysuhteen sijaan tavoiteltiin lähinnä huippusatoja ja korkeaa tuotostasoa. Ravinteiden ylijäämä karkasi joko huuhtoumana tai haihduntana ympäristöön.

Maatalouden ympäristötukien ja neuvonnankin muutosten ansiosta suurimpia ravinnetaseiden epäkohtia on sittemmin saatu korjattua, mutta tehtävää riittää silti. Jaana Marttilan vuonna 2005 tekemän gradun mukaan tutkituilla 28 lypsykarjatilalla typen käytön hyötysuhde jäi keskimäärin 22 %:iin ja fosforin 30 %:iin. Hyötysuhdetta heikentävänä nähtiin esimerkiksi eläinten voimaperäinen ruokinta ja lannan vajavainen hyödyntäminen lannoituksessa sekä siitä aiheutuvat ravinnehävikit.

Juuri tästä on kyse kiertotaloudessa ja hallituksen kärkihankkeisiin kuuluvassa Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hankkeessa: pyritään löytämään niitä keinoja, joilla tilojen ravinneomavaraisuutta sekä hyötysuhdetta saataisiin nostettua ja samalla parannettua myös ympäristön tilaa. Viljelijän kannalta tämä saattaa tarkoittaa investointeja esimerkiksi lietteen multauskalustoon tai lannan kuivatukseen, mutta lopputuloksena on mahdollista saavuttaa myös säästöjä. Sadan hehtaarin tilalla karanneiden ravinteiden arvo voi olla parintuhannen euron luokkaa ja ympäristökustannus kasvaa helposti vielä paljon suuremmaksi. Säästetty euro ja ravinnekilo jättää rahaa entistä enemmän viljelijän omaan käyttöön.

Kirjoittaja Mikko Rahtola työskentelee Luonnonvarakeskuksessa Maatalouden ravinteet hyötykäyttöön -hankkeen koordinaattorina. Hanke pyrkii edistämään maataloustuotannosta syntyvän lannan ja muun orgaanisen aineksen sisältämien ravinteiden hyötykäyttöä. Aiemmin Mikko on toiminut parikymmentä vuotta maatalous- ja puutarhatuotannon neuvonnan sekä koulutuksen parissa erikoisalueenaan luonnonmukainen tuotanto.

Yhteydenotot: mikko.rahtola@luke.fi, puh. 0295324701

Lisätietoa ravinteiden kierrätykseen tarjolla olevasta rahoituksesta:

Ravinteiden kierrätys käytäntöön (www.biotalous.fi)
Tuemme näitä (www.maaseutu.fi)