Älykkäästi sopeutuen kohti maaseudun kestävää tulevaisuutta

Blogi - Julkaistu 25.5.2020

Suomen maaseutu ja saaristo ovat täynnä hiljeneviä kyliä. Puhutaan supistuvista alueista, joilla väestö ja taloudellinen toiminta vähenee. Hyvä elämä ja kestävä kehitys voivat kuitenkin vahvistua näillä alueilla, jos sopeudumme älykkäästi.

Olemme globaalin koronapandemian kourissa. Vaikka kaikki seuraukset eivät vielä ole tiedossa, on selvää, että vaikutukset niin kansalliseen kuin maailmanlaajuiseen kehityskulkuun tulevat olemaan mittavat. Samaan aikaan, kun sopeutumistoimia sekä ulospääsyä vallitsevasta tilanteesta suunnitellaan, täytyy meidän huomioida myös taustalla ja tiedossa olevat globaalit muutosilmiöt. Nämä niin sanotut megatrendit, joihin lukeutuvat muun muassa ilmastonmuutos ja ekologisen kantokyvyn heikkeneminen, väestön ikääntyminen usealla mantereella, globaalitalouden muutokset, teknologian ja digitalisaation yleistyminen sekä verkostomaisen toiminnan vahvistuminen, haastavat yhteiskuntamme nykyisiä rakenteita.

Koronapandemia on saanut myös minut miettimään, miten tämä hyvin poikkeuksellinen kevät vaikuttaa yhteiskuntaan ja alueiden toimintaedellytyksiin. YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 -toimintaohjelma sekä tavoitteet, joihin Suomi on sitoutunut, tarjoavat suunnan muutokselle. Siirtyminen tulevaisuuden kestävään yhteiskuntaan vaatii paradigman muutosta ja ennen kaikkea meiltä kaikilta rohkeutta ajatella uudella tavalla. Tarvitsemme uusia toimintatapoja ja työkaluja, joilla käänne kohti kestävää yhteiskuntaa toteutetaan. Älykäs sopeutuminen tarjoaa mielestäni muutosprosessiin yhden mahdollisen lähestymistavan.

Osallisuus, turvallisuus ja sosiaaliset verkostot ovat hyvän elämän mittareita

Älykkäänä sopeutumisena (engl. Smart Shrinking) tunnettu ajattelumalli on lähtöisin kaupunkipolitiikasta, missä sitä on käytetty supistuvien alueiden tarkastelussa. Tästä se on laajentunut kattamaan kaikkia supistuvia alueita, rantautuen viime aikoina myös Suomeen. Kansallisen maaseutu- ja saaristopolitiikan saralla näkökulma on herättänyt laajaa kiinnostusta. Usealla maaseutu- ja saaristoalueella väestörakenteen muutos sekä kasvun supistuminen on ollut voimakasta jo pitkään. Älykkään sopeutumisen katsotaan tarjoavan nykyistä paremman näkökulman elinvoimaisuuden mittaamiseen, myös väestöään menettävillä alueilla.

Lähtökohtana on, että väestöään menettävillä alueilla muutokseen voidaan vastata sellaisilla sopeuttamistoimilla, jotka ovat kestävämpiä kuin perinteiset talouden kasvustrategiat. Taloudellisen kasvun mittarit tai väestömuutos eivät anna kokonaiskuvaa alueen elinvoimaisuudesta. Siihen vaikuttaa paljolti ihmisten kokemus hyvästä elämästä, jolla tässä yhteydessä tarkoitetaan muun muassa osallisuutta ja turvallisuutta, sosiaalisia verkostoja sekä kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia. On epärealistista ajatella, että kaikki alueet kasvaisivat aina ja jatkuvasti. Älykkään sopeutumisen näkökulma haastaa ajattelemaan vaihtoehtoisella tavalla, jossa kestävyys ja hyvä elämä ovat keskeisessä roolissa.

Älykästä sopeutumista on tutkittu kuntatasolla

Ruotsalainen professori Josefina Syssner on tutkinut supistuvien kuntien elinvoimaisuutta, eli sitä miten alueet säilyvät hyvinvoivina, vaikka väestö ikääntyy ja vähenee. Supistuville alueille Syssner esittää ratkaisuksi sopeutumisstrategioiden laatimista. Strategiseen keinovalikoimaan sisältyvät ennakoiva suunnittelu, politiikka ja johtajuus.  Tärkeää on, että työ tehdään yhteistyössä ja vuoropuhelussa asukkaiden kanssa. Sopeutumisessa ei aina ole kyse kustannusten leikkaamisesta. Kyse on pikemminkin toimintatavan muutoksesta ja olemassa olevien voimavarojen käytöstä uudella tavalla, kaikki olosuhteet sekä tekijät huomioiden.

Syssner kävi Suomessa alkuvuodesta maaseutupolitiikan neuvoston (MANE) ja saaristoasiain neuvottelukunnan (SANK) järjestämässä seminaarissa eduskunnassa. Hänen kanssaan käydyissä keskusteluissa nostin esille ajatuksen sovittaa älykäs sopeutuminen yhteen kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa. Supistuvien alueiden sopeuttamistoimilla voidaan edistää myös kestävää sosiaalista ja taloudellista kehitystä.

Älykkään sopeutumisen näkökulman laajentaminen – Suomen malli?

Kun alueiden älykästä sopeutumista tarkastellaan kestävän kehityksen tavoitteiden avulla, näkökulma laajenee ja tekee sen mielenkiintoisemmaksi. Sopeutumisen prosessiin voidaan sisällyttää esimerkiksi hyvinvoinnin ja hyvän elämän lähtökohdat, luonnonvarojen kestävä käyttö, ilmastonmuutos, kestävän talouden toiminta ja rakenteet, elinikäinen oppiminen sekä innovatiiviset sopeutumismallit.

Älykäs sopeutuminen -näkökulma on herättänyt suurta mielenkiintoa Suomessa, mutta sen soveltamisesta suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole vielä kokemusta. Tällä hetkellä ilmassa on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tarvitsemme tietoa ja esimerkkejä siitä, mitä älykkään sopeutumisen soveltaminen Suomessa tarkoittaa ja miten se edistää matkaamme kohti vähähiilistä, resurssitehokasta sekä kestävää yhteiskuntaa.

Tarvitsemme lisäksi muutosta ajatteluun siitä, mitä alueiden elinvoimaisuus ja hyvä elämä tarkoittavat. Loppujen lopuksi kyse on siitä, uskallammeko kuvitella vaihtoehtoista tulevaisuutta, joka on yhtä aikaa kannattava, ekologinen ja oikeudenmukainen. Olemmeko valmiita ottamaan tiennäyttäjän paikan?