Akuutteihin kriiseihin vastaaminen ei riitä: luonnonvara-alalle tarvitaan ennakointinyrkki

Blogi - Julkaistu 24.3.2022

Nykymaailman tilanne osoittaa, miten hankalaa jo huomisen ennakointi on – saati pidemmän aikavälin. Juuri tästä syystä ennakointi on entistä tärkeämpää. Tulevaisuuden lukutaito auttaa hahmottamaan vaihtoehtoja ja sanoittamaan tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä.

Luonnonvara-alan ennakointikyvykkyydessä on parannettavaa. Tulevaisuuden mahdollisuuksien jäsentämisen ja todennäköisyyksien laskemisen lisäksi huomiota tulee kiinnittää riskien tunnistamiseen. Reaktiivisesta ja hyvin lyhyen aikavälin suhdanteiden seurannasta ei saa riittävää valmiutta vastata toimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin.

Huoltovarmuuden kannalta keskeisiä toimintoja ovat ruoka-, energia- ja luonnonvaraturva sekä tuotantopanokset. Nämä vaativat operatiivisen riskien tunnistamisen lisäksi strategista yli sektorirajojen menevää järjestelmällistä tarkastelua. Esimerkiksi ruoka ei ole vain maataloutta tai metsä metsätaloutta – kummastakin on tullut entistä enemmän osa mm. turvallisuus-, energia- ja terveyspolitiikkaa. Samaan aikaan, kun on tarve vastata akuutteihin perusturvan tarpeisiin, tulee pystyä ylläpitämään ja kehittämään strategista vastausta muutoksiin.

Miten vihreä siirtymä liittää yhteen huoltovarmuuden, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden? Tämän linkityksen avaaminen vaatii tutkimusta, ja tutkimus tarjoaa uusia ratkaisuja, vaikkei välttämättä heti isossa määrin tai olemassa olevia ratkaisuja korvaten. Esimerkiksi biokiertotalouden puheenaiheita ovat biokaasun tuotanto ja kierrätyslannoitteiden hyödyntäminen – kumpikaan ei korvaa energia- tai lannoitekysymystä nopeasti. Ei ole joko tai vaan sekä että.

Onkin tärkeää, että luonnonvara-alalla osoitetaan nykyistä laajemmin kiinnostusta ja kyvykkyyttä etsiä perinteisten keinojen rinnalle uusia vielä kokeiluasteella olevia ratkaisuja. Tämä vaatii kannustimia ja rahaa sekä lainsäädännön tarkistamista. Jos ennakolta keskitytään vain ongelmiin ja epävarmuuksiin mahdollisuuksia näkemättä, joustavuus muutokseen katoaa. Oiva paikka on myös syventää tutkimuksen ja yritysten yhteistyötä – tulevaisuuden ennakointi on yhteisen tekemisen tietoista ja pitkäjänteistä rakentamista.

Tulevaisuuden mahdollisuutena voisi olla luonnonvara-alan ennakointikyvykkyyttä lisäävä koulutus, joka tulisi osaksi maatalouden ja metsätalouden opintoja. Lisäksi huoltovarmuuskeskusteluun voi lisätä jo lähitulevaisuudessa strategista ennakointiosaamista, joka tukee alueellista, kansallista ja kansainvälistä päätöksentekoa. Luonnonvara-alan sektorit ylittävälle ennakointinyrkille olisi tarvetta.