Saarenmaan lokikirja: Oodi omavaraisuudelle

Blogi - Julkaistu 15.6.2022

Kesän kynnyksellä minulla oli ilo vierailla sekä Ahvenanmaalla että Kainuussa. Väkimäärällä mitattuna ne ovat Suomen pienimmät maakunnat: Ahvenanmaalla on noin 30 000 asukasta ja Kainuussa vähän päälle 70 000. Yhteisenä piirteenä lilliputtimaakunnille ovat runsaat luonnonvarat, joita niiden asukkaat osaavat käyttää taitavasti hyväkseen.

Ahvenanmaa tunnetaan merellisistä elinkeinoistaan, mutta siellä on myös merkittävää metsätaloutta. Metsänhoitajaporukan kanssa pääsimme käymään sahalla. Ålands Skogsindustrier Ab:n bisnesfilosofia on yksinkertainen ja nerokas: Ahvenanmaan metsissä kasvaneesta puusta valmistetaan tuotteita maakunnan asukkaiden tarpeisiin. Jos jotain jää yli, se menee vientiin. Yhtiöllä on oma satama, josta vientituotteet lähtevät maailmalle.

Puuraaka-aine käytetään täysimääräisesti hyväksi. Sahan sivuvirtana syntyvää haketta viedään jatkojalostettavaksi sekä Suomen että Ruotsin puolelle. Se osa puusta, joka ei kelpaa muuhun, poltetaan omassa lämpölaitoksessa, jonka tuottamasta energiasta leijonanosa kulkeutuu kunnallisen kaukolämpölaitoksen kautta paikallisyhteisön tarpeisiin. Prosessissa syntyvä tuhka poltetaan moneen kertaan, joten jätteeksi sitä päätyy vain mitättömän pieni määrä. Kaikki tämä on kuin oppikirjaesimerkki hienosti toimivasta biokiertotaloudesta.

Entäpä Kainuu sitten? Perinteiset luonnonvaroihin perustuvat elinkeinot ja omavaraistalous kukoistavat, mutta tilaa on myös uudelle. Kuhmo tunnetaan modernin puuarkkitehtuurin, puurakentamisen ja rakennusteknologian edelläkävijänä. Kuhmo-yhtiö valmistaa Kainuun puusta sahatavaraa luontoa kunnioittaen. Sahan sivuvirrat käytetään täysimääräisesti hyväksi biojalostamojen raaka-aineena, brikettien valmistuksessa sekä sähkön ja lämmön tuotannossa biokiertotalouden parhaiden periaatteiden mukaisesti. Sahatavaran laivausmerkki on Ursus eli karhu, mikä saa minut hymyilemään.

Kainuussa metsiä, soita ja järviä riittää. Kainuulaiset käyttävät luonnonvaroja monipuolisesti ja taitavasti. He osaavat kaataa hirven, pyydystää kalat, kerätä marjat ja sienet ja tehdä niistä maittavaa ruokaa. Villi ja vapaa luonto lumoaa kauneudellaan. Ei ihme, että luontomatkailu terveysmetsäretkineen on nouseva ala.

Satunnainen matkailija saa Kainuussa ja Ahvenanmaalla rauhan sielulleen. Kaukana on kavala maailma. Tuntuu hyvältä tietää, että maakunnissa on osaavia ihmisiä, jotka pystyvät valmistamaan lähes kaiken tarpeellisen uusiutuvista luonnonvaroistaan. Huoltovarmuus turvattu, vaikka jotain ikävää tapahtuisi.


Saarenmaan lokikirjassa pohdiskellaan biotaloutta ilmiönä suhteessa muuhun maailman menoon. Kirjoittaja Liisa Saarenmaa on paljasjalkainen stadilainen, joka arvostaa luonnonläheisyyttä ja kunnioittaa luonnosta elantonsa saavia ihmisiä.


Aihetunnisteet: blogi, Saarenmaan lokikirja

Lue seuraava artikkeli: Kotimainen biokaasu on vajaahyödynnetty resurssi »