Metsälain ja metsätuholain vaikutusarviointi valmistui – hyönteistuhojen torjumiseksi ehdotetaan lakimuutoksia
Uutinen - Julkaistu 15.1.2020
Luonnonvarakeskus (Luke) on arvioinut maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta metsälain ja metsätuholain muutosten vaikutuksia. Koska muutokset ovat olleet voimassa vasta joitakin vuosia, vaikutuksia on vielä osin liian varhaista arvioida. Lisäpohdintaa tarvitaan kuitenkin jo tässä vaiheessa etenkin monimuotoisuuden edistämisen ja metsätuhojen torjunnan osalta.
Metsälain (1093/1996) uudistukset ja laki metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) tulivat voimaan 1.1.2014. Tavoitteina oli muun muassa lisätä metsänomistajien valinnanvapautta, parantaa metsätalouden kannattavuutta, turvata monimuotoisuutta ja metsien terveyttä, selkeyttää säännöksiä ja tehostaa viranomaistoimintaa. Osa tavoitteista onkin arvioinnin mukaan saavutettu, mutta joiltakin osin vaikutuksia ei ole vielä havaittavissa tai niitä voidaan pitää jopa tavoitteiden vastaisina.
Maa- ja metsätalousministeriön osastopäällikkö, metsäneuvos Marja Kokkonen sanoo tutkijaryhmän tehneen hyvää työtä lakimuutosten vaikutusten arvioinnissa.
– Tulosten pohjalta näyttää siltä, että metsälain ja metsätuholain muutokset ovat pääosin onnistuneita ja ne ovat tuottaneet halutun suuntaisia muutoksia, sanoo Kokkonen. Raportti antaa kuitenkin hänen mukaansa aihetta myös lisäpohdintaan etenkin monimuotoisuuden edistämisen ja metsätuhojen torjunnan osalta. Tarvetta mahdollisiin jatkotoimiin tarkastellaan ministeriössä jo lähiviikkoina.
Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus ei ole vielä lisääntynyt merkittävästi
– Metsänomistajien omat tavoitteet ja arvostukset on metsälain muutosten myötä mahdollista ottaa metsien hoidossa aiempaa paremmin huomioon, sanoo vaikutusarviointia koordinoinut Luken erikoistutkija Matleena Kniivilä. Lisääntynyt valinnanvapaus mahdollistaa myös metsätalouden kannattavuuden paranemisen.
Metsien keskimääräinen päätehakkuuikä on laskenut metsälain uudistamisen jälkeen, mutta puuston keskijäreys päätehakkuissa on toisaalta kasvanut.
Metsänomistaja 2020 -tutkimuksen (2019) tulosten mukaan lain suoma valinnanvapaus on lisännyt metsänomistajien tyytyväisyyttä käytössä oleviin metsänhoito- ja hakkuumenetelmiin. Lakimuutoksen mahdollistama eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus on kuitenkin lähtenyt hyvin hitaasti liikkeelle.
Jatkuvan kasvatuksen menetelmän käyttöä omissa metsissään harkitsevien metsänomistajien osuus on vähentynyt 17 prosenttiyksikköä vuodesta 2011 vuoteen 2019, ja kannastaan epävarmojen osuus on yli kaksinkertaistunut. Menetelmää kohtaan tunnetaan epävarmuutta yleisimmin pienten, enintään 20 hehtaaria metsää omistavien keskuudessa. Tulos viitannee siihen, ettei tietoa erilaisten menetelmien soveltuvuudesta erilaissa kohteissa ole vielä riittävästi saatavilla.
– Metsänhoidon näkökulmasta muutokset metsissä ovat vielä pieniä, joten lakimuutosten onnistumista on syytä arvioida uudelleen joidenkin vuosien kuluttua. Silloin myös toimintaympäristöstä ja lakien toimeenpanosta on kertynyt tietoa pidemmältä ajalta, sanoo Kniivilä.
Monimuotoisuusvaikutuksia arvioitava perusteellisemmin
Metsälain muutoksen vaikutukset monimuotoisuuteen ovat toistaiseksi osin epäselvät. Puulajimuutoksia ei ole havaittavissa, ja heikkotuottoisten soiden uudistamisvelvoitteen poistamisen vaikutukset näkyvät vasta vähitellen.
Metsälaissa määritellään metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt, joiden ominaispiirteet on säilytettävä tai joita on vahvistettava. Näiden ns. metsälaki- eli 10 § -kohteiden edellytykseksi määriteltiin lakimuutoksessa aiemmasta poiketen pienialaisuus tai metsätaloudellinen vähämerkityksellisyys, mikä on käytännössä johtanut kohteiden selvään vähenemiseen. Tämä heikentää metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamista.
– Tältä osin lakimuutoksen vaikutuksia metsäluontoon tulisi selvittää tarkemmin kuin mitä tässä arvioinnissa on ollut mahdollista tehdä, sanoo Luken tutkija Juha Siitonen.
Metsätuholaki juurikäävän osalta melko toimiva, hyönteistuhojen torjunnan osalta ei
Metsätuholaki on ollut juurikäävän torjunnan osalta suhteellisen onnistunut, mutta hyönteistuhojen torjunnan näkökulmasta laki ei ole nykyisellään kaikilta osin toimiva.
– Ilmaston lämpeneminen lisää laajamittaisten kirjanpainajatuhojen riskiä, ja puutavaran poistopäivämääriä olisi ainakin kuusen osalta osilla alueista siksi aikaistettava, sanoo Luken tutkija Markus Melin. Kirjanpainajan toisen sukupolven mahdollisesta tuhopotentiaalista olisi lisäksi tehtävä lisätutkimuksia.
Hallinnolliset tavoitteet ovat pääsääntöisesti toteutuneet
– Säännösten selkeyttämisen ja viranomaistoiminnan näkökulmasta uudistus on ollut pääsääntöisesti onnistunut, sanoo erikoistutkija Kniivilä.
Esimerkiksi taimikon perustamisilmoituksista luopuminen on vähentänyt hallinnollista taakkaa, mutta metsävaratiedon laatu on toisaalta samalla heikentynyt. Hallinnollisen taakan keventämisen taustalla tulisikin tutkijoiden mielestä aina olla kokonaisvaltainen kustannus-hyötyanalyysi.
Tutkijat suosittavat lisäksi, että metsälain ja metsätuholain rikkomusten seuraamukseksi tulisi harkita hallinnollista seuraamusmaksua nykyisen sakkorangaistuksen sijasta. Maastotarkastuksista tulisi lisäksi siirtyä entistä enemmän digitaalisiin valvontamenetelmiin.
Metsätuholain omavalvontavelvollisuus tulisi arvioinnin mukaan laajentaa koskemaan ammattimaisten toiminnanharjoittajien, eli puutavaran omistajien ja hakkuuoikeuden haltijoiden, lisäksi myös puunvälitystoimintaa harjoittavia tahoja, koska he toimivat käytännössä usein samalla tavalla kuin puunostajat.
Metsälain ja metsätuholain muutosten arviointi -raportti
Lisätietoja:
Erikoistutkija Matleena Kniivilä, Luke, puh. 029 532 2253, matleena.kniivila@luke.fi
Tutkija Markus Melin, Luke, puh. 029 532 2194, markus.melin@luke.fi
Tutkija Juha Siitonen, Luke, puh. 029 532 5491, juha.siitonen@luke.fi
Osastopäällikkö Marja Kokkonen, MMM, puh. 040 52 46 267, marja.kokkonen@mmm.fi
Maa- ja metsätalousministeriön ja Luonnonvarakeskuksen tiedote 14.1.2020