Horisontissa ravinteet kierrättävä ruokasektori?

Blogi - Julkaistu 26.3.2019

Kiertotaloutta kohti navigoidessa ruoka-aluksessamme tulee olla yhteisestä päämäärästä selvästi tietoisia toimijoita. Samaan laivaan tarvitaan niin viljelijät, yritykset, kuluttajat kuin päättäjät.

Nykyisellään Suomeen saapuu tuontiruoassa, rehuissa ja lannoitteissa selvästi enemmän ravinteita kuin vastaavissa vientituotteissa lähtee. Tämä tekee ravinnetaseestamme reilusti positiivisen, mikä on negatiivinen asia.  Se merkitsee, että ravinteita kertyy ylimäärin, ja että kuormituksen riski ympäristölle kasvaa. Suosimalla Suomessa kierrätyslannoitteilla tuotettuja rehuja ja ruokaa ravinnetase kohenee.

Keskittyneestä ruokajärjestelmästä hajautettuun

Fossiilitalouden aikakausi on luonut keskittyneen ruokajärjestelmän. Elintarvikkeita tuotetaan yhä suuremmissa ”tehtaissa”, ja maatalouden rooliksi on muodostunut alkutuotteen – ja sen sisältämien ravinteiden – yksisuuntainen pumppaaminen bulkkina teollisuuden tarpeisiin.

Bio- ja kiertotalouteen siirtyminen avaa huiman näkymän uuteen, kestävämpään rakenteeseen ja mittakaavaan: Itse tuottamallaan bioenergialla toimiva ruokajärjestelmä on luonnostaan hajautettu. Se on paikallisten, keskenään kierrätyssymbiooseissa toimivien maatilojen, elintarvikejalostajien ja bioenergian tuottajien verkosto.

Bonuksena syntyy merkittävää ilmastohyötyä ensisijassa fossiilisista energianlähteistä irtautumisen mutta myös maan hiilivaraston karttumisen myötä, maan viljavuutta, monimuotoisuutta ja tasapainottuvaa aluekehitystä työpaikkoineen.

Myönteistä kehitystä on saatu alulle

Bioenergiaomavarainen, ravinteet kierrättävä ruokasektori on Suomessa jo selkeästi horisontissa. Kotimaisten elintarvikkeiden arvostus on kasvanut. Kierrätyslannoitteiden kehitystyö on ollut vilkasta, uusia yrityksiä on syntynyt ja volyymit kasvavat.

Uusin tutkimustieto karttuu: on jo osoitettu, että orgaaniset kierrätyslannoitteet ovat elinkaarisessa tarkastelussa ylivertaisesti ilmastoystävällisempiä kuin mineraaliset väkilannoitteet.

Suomessa on menossa kymmeniä biokaasulaitoshankkeita, joissa orastaa tulevaisuuden kestävä, paikallistettu elintarvikeketjun teollisten symbioosien tuotantomalli.

Mitkä ovat seuraavat tarvittavat askeleet?

Oikeita asioita on mahdollista tehdä sekä kansallisen politiikan ja ruokastrategian että yritysten tasolla. Hallituksen kärkihanke on ollut niin onnistunut, että se yksin osoittaa koherentin politiikanteon arvon ja merkityksen. Alkutuotannon rinnalle rohkeiksi toimijoiksi on saatava erityisesti jalostusteollisuus ja kauppa. Myös julkisen tuen politiikkaa tarvitaan, vähintään jouduttamaan vaadittavia uusia investointeja. Yhteiskuntavastuu ei voi olla reaktiivista.

Pelkkä ekotehostaminen ei riitä kestävyystavoitteen saavuttamiseksi. Uusi ruokajärjestelmä haastaa ”mikään ei riitä –talouden” eli jatkuvan materiaalisen kasvun. Koska bio- ja kiertotalouteen paikallistettu ruokajärjestelmä on yhteensopiva kestävän kehityksen tavoitteiden kanssa, on se viime kädessä edellytys taloudellisen toiminnan jatkuvuudelle.

Kirjoittaja Juha Helenius toimii agroekologian professorina sekä ruokaketjun kestävää kehittämistä koskevan hankkeen tutkimusjohtajana Helsingin yliopistossa. Erityisen kiinnostunut hän on elintarvikeketjun teollisista symbiooseista. Nämä agroekologiset symbioosit tarjoavat mahdollisuuden uudistaa ruoan alkutuotanto, jatkojalostus sekä kuljetukset bio- ja kiertotalouden mukaisiksi.

Yhteydenotot: juha.helenius(a)helsinki.fi

Helenius on ollut mukana useissa hallituksen kiertotalouden kärkihankkeissa, joiden avulla pyritään edistämään ravinteiden kierrätystä ja vesiensuojelua. Kevään 2019 aikana kärkihankkeiden tuloksista kerrotaan Biotalous.fi:n Ravinteet kiertoon –blogisarjassa. Lue sarjan aiemmat kirjoitukset täältä.

AGENDA 2030

Selvimmin ruokajärjestelmätason muutos bio- ja kierrätystalouteen palvelee kestävän kehityksen tavoitetta (SDG 2): Ei nälkää. Mikä tärkeintä, muutos edustaa kestävää ”glokalisaatiota”. Hajautettujen, paikallistettujen tuotannon ja kulutuksen järjestelmien verkostot ovat sitkeitä (resilienttejä) ja sopeutuvia (adaptiivisia). Ne mahdollistavat ruoan tuotannon ympäristön ja luonnonvarojen kestävyyden, samalla kun ne ovat tulevaisuuden kestävän ruoka- ja ravitsemusturvan ehto.

Kestävä ruokajärjestelmä palvelee myös seuraavia tavoitteita (SDG 6): Puhdas vesi ja sanitaatio sekä (SDG 7) Edullista ja puhdasta energiaa. Lisäksi se edistää vastuullista kuluttamista (SDG 12) ja suuntaa kehityksen kohden sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä (ruoka-)yhteisöjä (SDG 11), joita leimaa yhteistyö ja kumppanuus (SDG 17). Kestävä paikallistettu ruokajärjestelmä luo paikan, joka palauttaa kuluttajalle ruoan tajun, ja paikan jonka hän voi kokea kotiseudukseen.