Elinkaarikustannukset ja ympäristövaikutukset julkisen rakentamisen kriteereiksi
Uutinen - Julkaistu 20.5.2015
Ympäristö- ja työllisyysnäkökohdat tulevat painamaan tulevaisuudessa julkisissa hankinnoissa nykyistä enemmän. Hankintalain kokonaisuudistusta pohtineen työ- ja elinkeinoministeriön työryhmän mukaan julkisissa hankinnoissa tilaaja voi tulevaisuudessa ottaa huomioon esimerkiksi tuotteen elinkaarivaikutukset. Hankintalain uudistamisen taustalla ovat julkisia hankintoja koskevat EU-direktiivimuutokset, jotka tulee saattaa kansallisesti voimaan keväällä 2016.
Valtion, kuntien ja muiden julkisten toimijoiden hankinnat ovat vuosittain Suomessa noin 33 miljardia euroa vuodessa. Lakiuudistuksen odotetaan lisäävän mahdollisuuksia vähähiilisen puurakentamisen kasvuun julkisessa rakentamisessa.
Toistaiseksi rakentamisesta ei ole annettu yksityiskohtaisia kriteerejä hankintaohjeisiin kun painopiste on ollut tavaroissa, palveluissa ja urakoissa. – Elinkaarikustannuksiin voi ottaa hankintayksikön omia siihen määrittelemiä tekijöitä kuten tuotteen valmistuksen päästöt, energian kulutus ja resurssitehokkuus, kuvailee vanhempi hallitussihteeri Markus Ukkola työ- ja elinkeinoministeriön työelämä- ja markkinaosastolta.
Olennaista on, että tarjousvertailussa pitää olla selkeät pelisäännöt ja kriteerit toimittajille. Laskentakaavojen pitää pohjautua tieteelliseen tietoon ja säännöt laadittava objektiivisesti eikä niitä voi räätälöidä vain yhteen hankintaan.
Virallisia laskentakaavan sisällään pitäviä lähteitä on toistaiseksi vähän. Eri tuotantoryhmissä on erilaisia elinkaaren laskentakaavoja, joita ei voi soveltaa sellaisenaan toisiin ryhmiin. Ukkolan mukaan puutuoteteollisuuden kannattaa tarjota tieteelliseen näyttöön perustuvia laskentamalleja hankintayksiköille. Kun hankkijat asettavat hankinnalle tiettyjä ehtoja, niiden täytyy olla syrjimättömiä.
– Hankinnoissa voi suosia tiettyjä materiaaleja, jos hankkija voi perustella päätöksen ja nojata avoimeen tieteelliseen tietoon. Esimerkiksi rakentamisessa näkyy kuntien kaavoitusvalta, jolla kunta voi ohjata rakentamista haluamaansa suuntaan.
Ympäristötekijöiden merkitys julkisissa hankinnoissa kasvussa
Kestävän kehityksen teemat ja ympäristönäkökohdat ovat kasvaneet ja edelleen kasvussa julkisissa hankinnoissa ja ohjaavissa säädöksissä, joilla on julkisten hankintojen kannalta merkittävä ohjausvoima.
Esimerkiksi EU:n tuomioistuin päätti jo 2000-luvun alussa, että Helsingin bussihankinnoissa typen oksidipäästöt voidaan ottaa huomioon kaupungin bussihankinnoissa. Tämä päätös avasi uuden käytännön hankintatoimissa. ”Buying Green” on EU:n komission julkaisema hankintaopas, jossa on konkreettisia esimerkkejä direktiivin kriteerit täyttävistä hankinnoista.
Valtion omistama yhteishankintayhtiö Hansel Oy kilpailuttaa hankinnat siten, että kaikissa hankinnoissa on arvioitu ympäristönäkökohtien huomioon ottamista. – Poliittinen tahtotila ja sitoutuminen tämän tavoitteen toteuttamiseksi on vahva, sanoo Ukkola. Nyt yritetään tavoitteet ja periaatteet jalkauttaa käytäntöön oppailla ja käytännön ohjeistuksella.
Ukkolan mukaan mitä enemmän julkisia hankintapäätöksiä tekeville kunnille pystytään kertomaan konkreettisia malleja kriteerit täyttävistä hankinnoista, sitä enemmän uskalletaan nämä kriteerit ottaa huomioon. – Hankintapäätöksiä tekevät eivät halua ottaa riskiä siitä, että hankintapäätökset ovat syrjiviä. Hankintayksiköissä pitää olla osaamista, jolloin uskalletaan tehdä kriteerit täyttäviä ratkaisuja eikä tehdä niin kuin on ollut ennen tapana tehdä, muistuttaa Ukkola.
EU on julkaissut oppaita, joissa esitellään konkreettisia malleja kriteerit täyttävistä julkisista hankinnoista. EU:n uudet direktiivit korostavat merkittävästi ympäristönäkökohtien huomioimista julkisissa hankinnoissa sekä rohkaisee niiden huomioimista enemmän kuin asettaa kieltoja.
Ympäristötekijät suosivat paikallisia tuotteita ja palveluita
Kotimaisuus ei ole julkisten hankintojen peruste, kun tavoitteena on vahvistaa EU:n sisämarkkinoita. Esimerkiksi Iso-Beltin sillan rakentamisessa yritettiin suosia tanskalaisia yrityksiä ja työvoimaa, mutta se ei kilpailussa käynyt. Esimerkiksi kunta, joka rakennuttaa puukoulun, ei voi perustella sitä ”paikallisella materiaalilla”, mutta ympäristötavoitteilla ja kaavapäätöksillä voi ohjata julkista rakentamista puun käytön suuntaan.
Ukkola uskoo, että jos ympäristötekijöiden huomioiminen asetetaan kriteereissä korkealle, siitä yleensä seuraa paikallisten tuotteiden pärjääminen kilpailussa hyvin. – Cleantech-aloilla suomalaiset pärjäävät hyvin, koska edustamme korkean teknologian tuotteita ja tasoa.
Kilpailuneutraalein tapa on se, että hankintayksikkö käyttää tieteelliseen tietoon pohjautuvaa elinkaarikustannusmallia, koska se on syrjimätön tapa osoittaa valitun ratkaisun pitävyys kriteeristön kannalta. Kunta voi tehdä myös strategisia valintoja esimerkiksi kaavoituspäätöksillä. Jos niissä suositaan esimerkiksi puurakentamista, se on perusteltava. Tuomioistuimet antavat näissä varsin vapaat kädet, jos hankintapäätökset eivät ole syrjiviä tai ne kyetään perustelemaan.
– Kunnilla on suuri tarve löytää tieteelliseen tietoon perustuvia objektiivisia ja syrjimättömiä laskentakaavoja, joilla voidaan perustella hankintapäätöksiä ja osoittaa millaisia kustannuksia ja ympäristövaikutuksia niillä on. Elinkaarikustannusten käyttö on mahdollista myös rakentamisessa. Puutuoteteollisuuden kannattaa tuottaa materiaalia kuntien hankintapäätösten tueksi, muistuttaa Ukkola.
Lisätietoja: Markus Ukkola, vanhempi hallitussihteeri, 029 50 47018, markus.ukkola@tem.fi
20.5.2015, Puuinfon artikkelipalvelu, Markku Laukkanen