Biotalous on joukkuelaji

Blogi - Julkaistu 24.11.2015

25.11.2015

Mielikuvissa biotalouden tähtipelaajia ovat yhtäältä uutterat maaseudun monialayrittäjät ja toisaalta suuryritysten luovat innovaattorit. Yksittäisten menestystarinoiden esiin nostaminen jättää kuitenkin varjoon kaiken sen yhteistyön, verkostoitumisen ja vuoropuhelun, josta biotalouden arvonlisä on riippuvainen. Biotalous on joukkueurheilua.

Urheilussa säännöt ovat kaikille samat. Samoilla säännöillä pelataan pienessä piirisarjassa, kehitetään mestaruusliigaa ja pyritään menestymään kansainvälisesti. Pienessä Suomessa, jos missä, tiedetään, että pienestä väestöpohjasta menestyviä urheilujoukkueita tehdään vain kovalla lajiyhteistyöllä.

Joukkueet, joiden pelaajat muistavat kommunikoida pelin aikana, menestyvät paremmin kuin tuppisuina tähtisuorituksiin pyrkivät kokoonpanot. Liigat, joissa joukkueet kohtaavat usein, pelaajat seuraavat ja kannustavat liigan muita joukkueita ja lyövät pelin jälkeen toisiaan olkapäälle – vaikka ovat juuri kamppailleet viimeiseen asti – voivat tuottaa todennäköisemmin maajoukkueen, jolla on menestysmahdollisuuksia.

Yhteistyötä erilaisilla pelikentillä

Nämä ajatukset heräsivät tarkastellessani suomalaisen biotalouden yhteistyötä ”Sääntelystä biotalouden edistäjä” -hankkeessa. Valtioneuvoston kanslian teettämän ja Linnunmaa Oy:n vetämän yhteistyöhankkeen yhtä tehtävää taustoitti biotalousstrategiaan kirjattu toimenpide ”Kehitetään biotalouden yhteistyöalustoja toimialarajat ylittäviksi”.

Yhteistyöalustoja ovat erilaiset kohtaamispaikat, joissa toimijat voivat vaihtaa tietoa, tutustua toisiinsa ja perustella omia näkemyksiään. Hankkeessa tehdyn kyselyn mukaan toiminnanharjoittajat kohtasivat eniten verkostoissa, järjestöissä ja seminaareissa tai tapahtumissa. Myös viranomaiset hyödynsivät seminaareja ja tapahtumia, mutta heille yhtä tärkeitä kohtaamispaikkoja olivat erilaiset työryhmät. Sekä viranomaiset että toiminnanharjoittajat saivat yhteistyöalustoista eniten tietoa, mutta myös yhteistyökumppaneita. Toiminnanharjoittajille yhteistyöalustat mahdollistivat myös edunvalvonnan.

Yhteistyöalustoihin osallistuminen ei kyselyn perusteella vaikuttanut siihen, miten paljon toiminnanharjoittajat tunnistivat ongelmia tai miten tyytyväisiä he olivat viranomaisyhteistyöhön. Kiinnostava tulos oli kuitenkin se, että toiminnanharjoittajaa ohjaavien viranomaistyyppien määrä oli yhteydessä tyytyväisyyteen viranomaisyhteistyön sujumisessa. Toisin sanoen kohtaaminen ja tuttuus lisäsivät tyytyväisyyttä.

Tulevaisuuden kestävyysurheilua

Biotaloudella tavoitellaan ympäristöparannuksia: hiilipäästöjen vähentämistä, jätteiden ja ravinteiden kierrätystä, materiaalitehokkaita tuotantotapoja ja kestäviä uusia tuotteita. Koska uudet tuotantoyksiköt ja –muodot kuitenkin aina kuluttavat jonkin verran resursseja ja aiheuttavat päästöjä, tulee ympäristövaikutuksia tarkastella taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten rinnalla.

Hankkeessamme kävi ilmi, että ympäristösääntelyllä on keskeinen rooli kestävyyden turvaamisessa ja edistämisessä. Sääntely myös mahdollistaa uudet puhtaan teknologian ja materiaalitehokkaan tuotannon investoinnit.

Yhteistyön ja vuoropuhelun avulla biotalouden toimijat oppivat toistensa toimintatavoista ja hallinnosta sekä teknologiasta ja ideoista. Myös sääntely ymmärretään paremmin. Eri toimijoiden etujen (ja edunmenetysten) esiintuominen paranee. Intressien yhteensovittaminen helpottuu ja sääntelyn kohdentuminen ymmärretään paremmin. Keskinäinen ymmärrys edistää hyväksyntää ja luottamusta. Yhteistyön ja vuoropuhelun myötä myös sääntelyn hyväksyttävyys paranee.

Yhteistyö ei kuitenkaan yksin takaa kestävän biotalouden menestystä. Pelkkä joukkuetovereille huutelu tai seuratalkoissa ahkerointi ei riitä hyvän pelin tai kestävien tulosten aikaansaamiseen. Hyvään peliin tarvitaan tuomari, joka soveltaa sääntöjä oikein ja nauttii luottamusta. Lisäksi menestymiseen tarvitaan taitoa ja kannustavaa, mutta jämäkkää valmennusta. Kestävä biotalous tarvitsee vuorovaikutuksen ja yhteistyön lisäksi myös sääntelyä ja ohjausta.

Kirjoittaja Eeva Primmer on Suomen ympäristökeskuksen politiikka-analyysit -ryhmän päällikkö, jonka näkökulma biotalouteen keskittyy ohjaukseen ja hallintaan. Eeva seuraa joukkueurheilua läheltä; perheessä harrastetaan  koripalloa, cheerleadingiä, ja australialaista jalkapalloa. Parhaana suomalaisena joukkuelajina hän pitää muodostelmaluistelua.

eeva.primmer(at)ymparisto.fi